Ko­vin mo­nel­la suo­ma­lai­sel­la ei ol­lut va­raa os­taa vuon­na 1972 Lin­coln Mark IV:­ta, jo­ka oli va­rus­tet­tu au­to­pu­he­li­mel­la. Kok­kai­luis­ta ei pu­hu­nut ku­kaan. Ei myöskään hie­nois­ta pu­na­vii­neistä kes­kus­tel­tu. Tus­kin us­kal­let­tiin short­seis­sa kul­kea ja au­rin­ko­la­sit­kin var­jos­ti­vat vain it­se­tie­toi­sem­pien ot­saa.

Mut­ta sil­ti Can­non ve­to­si har­maa­seen Suo­men kan­saan. Li­ha­va san­ka­ri ymmär­si hie­no­ja asioi­ta. Epä­suh­ta te­ki san­ka­ris­ta in­hi­mil­li­sen.

Jos ny­kypäivänä har­ras­taa klas­sik­koau­to­ja, nämä Can­non-ko­koel­mat ovat eh­tymättömän ihas­te­lyn ai­he. Eivätkä pelkästään jenk­ki-in­toi­li­joil­le.

Hyvä esi­merk­ki on le­vyn aloit­ta­va jak­so 14, jos­sa suo­ras­taan hi­vellään vaa­lean­si­ni­sen Ja­guar XJ6:n ykkös­sar­ja­lai­sen pin­taa. Jak­son oh­ja­si Tap­pa­va ase –e­lo­ku­vis­ta myö­hem­min tun­ne­tuk­si tul­lut Ric­hard Don­ner. Näitä kat­soo edel­leen ilok­seen, sik­si kor­kea­ta­soi­sia oh­jaa­jia ja kä­si­kir­joit­ta­jia käy­tet­tiin.

Jak­so 18 an­taa puo­les­taan her­kul­li­sen ai­ka­mat­kan vii­nin­har­ras­ta­jil­le. Se ku­vaa il­keää juon­ta huip­pu­vii­nin­te­kijän pa­keil­la. Sar­jan taus­ta­ryhmässä ol­tiin ai­kaan­sa edellä, sillä Na­pa Val­leyn luo­ma buu­mi oli Yh­dys­val­lois­sa pu­hee­nai­he oi­keas­taan vas­ta 1980-lu­vul­la.