Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Sauna

Elokuva

AJ An­ni­lal­le elo­ku­vien maail­ma on avoin os­te­ri, jos­ta hel­miä riittää ja­koon.

AJ An­ni­lal­le elo­ku­vien maail­ma on avoin os­te­ri, jos­ta hel­miä riittää ja­koon. Oh­jaa­ja us­kal­taa tart­tua epä­suo­ma­lai­siin la­ji­tyyp­pei­hin, minkä osoit­ti jo Ja­de­so­tu­rin (2006) kii­na­lais­suo­ma­lai­nen wu­xia-mu­xia. Ja nyt, her­ra pa­rat­koon, vuo­ros­sa on tuo vai­kea kau­hu­gen­re. Siitähän suo­ma­lai­set – Blom­ber­gin Val­kois­ta peu­raa lu­kuun ot­ta­mat­ta – ovat teh­neet ai­na vain ta­ha­ton­ta mon­ty­pyt­ho­nia.
Mut­ta en­nak­koa­sen­teet sau­nan taa. An­ni­la on­nis­tuu! Ne, jot­ka ar­vos­ta­vat elo­ku­vaa sen al­ku­peräi­sessä tehtävässä, näyttä­mi­sen vä­li­neenä, ihas­tu­vat Sau­naan. Jol­lei it­se il­keä kau­hu­jut­tu Pitkän vi­han ajoil­ta mais­tu, elo­ku­van ten­hoa­va ker­ron­ta on nau­tin­to sinänsä.
Ruot­sin Ju­ha­nan ja Venäjän Ii­va­na Jul­man aloit­ta­ma so­ta on päät­ty­nyt 1595. Ii­ro Kütt­ne­rin ta­ri­nas­sa vel­jek­set Erik ja Knut vael­ta­vat Suo­men erä­mai­ta ko­mis­sion vir­ka­mie­hinä piirtääk­seen kar­tal­le mai­den vä­li­sen rau­han­so­pi­muk­sen edel­lyttämät ra­ja­pyy­kit. Vä­ki­val­tai­nen Erik (Vil­le Vir­ta­nen) käyttää ase­maan­sa vää­rin. Tah­do­ton nuo­rem­pi Knut (Tom­mi Ero­nen) jou­tuu osal­li­sek­si va­ras­to­jen ryös­te­lyyn, isännän tap­poon ja ta­lon nuo­ren tyttä­ren heit­teil­lejättöön.
Kas­vo­ton Ero­nen
Ja­de­so­tu­rin lu­moa­vas­ta ku­vauk­ses­ta vas­tan­nut Hen­ri Blom­berg vi­sua­li­soi Sau­nan se­piasä­vyi­sek­si rus­kak­si. Met­siköissä ja soil­la niin ih­mi­set kuin he­vo­set näyttävät kul­lal­la si­la­tuil­ta. Upot­ta­va, pai­no­kas ja ikiai­kai­nen ku­vas­to imai­see kat­so­jan vai­ku­tel­miin, jot­ka ovat kuin hä­kel­lyttävä komp­ro­mis­si And­rei Rub­le­via ja Ro­bin Hoo­dia.
Vil­le Vir­ta­nen ja Tom­mi Ero­nen ovat oi­via va­lin­to­ja pääo­siin. Mo­lem­mil­la on elo­ku­van kan­ta­mi­seen tar­vit­ta­vat raa­mit ja ka­ris­maa. Jän­tevän juu­re­va Vir­ta­nen on luo­tu häikäi­lemättö­mien rois­to­jen tul­kik­si, mut­ta lo­pun hädässä jul­mu­rin sil­mistä löytää myös ri­pauk­sen epäit­sek­kyyttä.
Tom­mi Ero­nen on Saa­re­lan Ru­kajär­ven tiestä as­ti ka­san­nut odo­tuk­sia sitä Suur­ta Elo­ku­va­roo­lia var­ten. Sau­nas­sa Ero­sen sie­lu­kas kat­se on­kin te­hokäytössä. Mut­ta sau­na­reis­sun jäl­keen Knu­tin naa­maa ei — hyvästä syystä — enää näy­tetä, jol­loin Vir­ta­sen Erik jää vas­ta­voi­maa vail­le ja ko­ko elo­ku­va hiu­kan ”­kas­vot­to­mak­si”.
Jääkö Pe­li­kaa­ni­mie­hen poik­keus­roo­li Ka­ri Ke­to­sen täh­den­len­nok­si? Koo­mik­ko ei tv-sar­jan po­lii­si­na tai Sau­nan venäläis­kap­tee­ni­na va­kuu­ta. Agg­res­sii­vi­set hah­mot jäävät Ke­to­sel­le vie­raik­si. Kun kap­tee­ni Mus­ko il­moit­taa ra­kas­ta­van­sa Sau­nan kes­keistä hen­kilöä, kä­si­kir­joit­ta­ja lie­nee tar­koit­ta­nut an­tau­tu­mis­ta jon­kin yli­luon­nol­li­sen val­taan. Ke­to­sen koh­dal­la aja­tuk­set me­nevät kui­ten­kin vä­ki­sin Tuk­ka au­ki –­sar­jan ho­mo­pa­ris­kun­taan.
Sau­nan herkkä­vi­rei­nen il­luu­sio kär­sii eri pa­ri­ses­ta il­mai­sus­ta, kun teat­te­ri-ih­mi­siä, Is­mo Kal­lio ja har­vem­min näh­ty Dick Idström, se­koi­te­taan vie­ras­maa­lais­ten näyt­te­lijöi­den tai te­le­vi­sios­ta ja elo­ku­vis­ta tut­tu­jen sekä en­si­ker­ta­lais­ten jouk­koon.
Si­vu­roo­leis­sa esiin nou­see Vik­tor Kli­men­kon aa­te­lis­venäläi­nen Se­mens­ki. Lau­la­ja­na ja saar­naa­ja­na pa­rem­min tun­net­tu Kli­men­ko on venäjää pu­hues­saan si­vuo­sa-Jus­sin syrjässä kiin­ni. Pa­hak­si on­nek­si Se­mens­kin rep­lii­kit pai­not­tu­vat suo­meen, eikä An­ni­la oh­jaa­ja­na pys­ty peittämään ko­ke­mat­to­man näyt­te­lijän ta­sa­pak­sua kau­pun­ki­lais­pu­het­ta.
En ole 1500-lu­vun lo­pun kie­lia­sian­tun­ti­ja, mut­ta jo­ko sil­loin käy­tet­tiin Sau­nan il­mai­su­ja ”mä” ja ”­mun”? Pitkän vi­han ai­kaan tut­tu­ja tus­kin oli­vat ai­na­kaan ”­toi” tai ”käys ha­keen”?
Kau­hun­kier­teen nykäi­syt
Jos tul­kin­nois­ta tai teks­tistä voi­kin bon­ga­ta vir­heitä, ku­vail­mai­su lä­he­nee täy­del­listä. Kai­kes­ta nä­kee, että An­ni­la elää ja hen­gittää elo­ku­van ”­kieltä”. Val Lew­to­nin hal­pis­kau­huk­las­si­koi­den ta­paan Sau­nas­sa pe­lot­taa eni­ten se, mitä ei näy­tetä. Al­le mil­joo­nal­la eu­rol­la to­teu­tet­tu fil­mi on mal­lie­si­merk­ki ta­lou­del­li­suu­des­ta. Mikä näy­tetään, esi­tetään yk­sin­ker­tai­sin te­hoin. Pie­nestä kas­vaa kat­so­jan sil­missä suur­ta.
Lew­to­nin ja Tour­neu­rin ar­voi­nen on ka­me­ra-a­jo, jos­sa liik­ku­vien la­ka­noi­den reu­nus­ta­ma ku­va kul­kee huo­neen perältä koh­den Ka­ti Ou­tis­ta, jo­ka huip­pu­koh­das­sa pu­hal­taa kynt­tilän ja ko­ko pir­tin pi­meäk­si.
It­se sau­naa jäin ih­met­te­lemään. Ra­ken­nus näyttää be­to­ni­bunk­ke­ril­ta. Kun se ku­vas­taa Tar­kovs­kin Stal­ke­rin ja So­la­rik­sen ta­pais­ta mah­dol­li­sen ”a­luet­ta”, tai Kub­ric­kin Ava­ruus­seik­kai­lu 2001:n myyt­tistä mo­no­liit­tia, sau­nan pitäi­si jättää ku­va­na­kin kat­so­ja löy­lyn­lyömäk­si.
Suo­kylän eris­ty­nei­syy­dessä luo­daan M. Night Shya­ma­la­nia muis­tut­ta­va sul­jet­tu ti­la sor­tu­mat­ta Kylän ja The Hap­pe­nin­gin oh­jaa­jan it­se­riit­toi­suu­teen. Kau­hu­ker­to­muk­se­na Sau­nas­ta löy­tyy viit­teitä ja­pa­ni­lai­siin kum­mi­tus­jut­tui­hin – suol­le il­mes­tyvät nai­set – ja su­ku­lai­suut­ta M.R. Ja­me­sin no­vel­lien ou­touk­siin.
Pidän on­nel­li­sis­ta lo­puis­ta, jo­ten Sau­nan päätös oli tur­han pes­si­mis­ti­nen, vaik­ka var­mas­ti la­ji­pe­rin­nettä kun­nioit­ta­va. Sil­ti kau­hun­kier­teen vii­mei­sessä jul­mas­sa nykäi­syssä jäi käyttämättä raik­kaan Poi­ka­tytön (Son­ja Petäjäjär­vi) mah­dol­li­suus ta­ri­nan avaa­mi­seen elämää ja tu­le­vai­suut­ta koh­ti. Oli­si­ko riittä­nyt ran­kais­ta syn­ti­siä eikä viat­to­mia? On­nit­te­lut kui­ten­kin Sal­la Män­ty­maan mas­kee­rauk­sel­le, sillä hir­viö, ”­jo­ta Ju­ma­la­kaan ei kat­soi­si”, on kuin suo­raan Guil­ler­mo del To­ron Pa­nin la­by­rin­tistä. Niin hie­no!
Veik­ko Aal­to­sen Tuh­laa­ja­po­jan, Ja­de­so­tu­rin ja JP Sii­lin Maan mit­ta –­sar­jan kir­joit­ta­ja Kütt­ne­ril­le Sau­na on sul­ka hat­tuun. Alun poh­dis­ke­lus­sa Se­mens­ki mää­rit­te­lee liak­si sen, mitä syn­tyy, kun ih­mi­set tai il­miöt törmäävät. Se tuo mie­leen Phi­lip Rot­hin teks­tin. Ame­ri­kan­juu­ta­lai­nen kir­jai­li­ja tut­kii ro­maa­nis­saan Ih­mi­sen tah­ra hie­man Kütt­ne­rin Sau­nan ta­voin sitä jäl­keä, jo­ka ih­mi­sen elämästä jää. (HB)
15/02/2009

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2008Kesto: 85 minuuttia
Julkaisija: Sandrew Metronome 
  
 
Ikäraja:
(15)
Kielletty alle 16-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 15 vuotta.
VET: A-51608  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Sandrew Metronome) ellei toisin mainita.

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy