Jenk­ki­tu­ris­tien ilok­si Quan­ta­na­me­raa pia­nol­la soit­ta­va baa­ri­mik­ko Ben (War­ren Oa­tes) huo­maa ti­lai­suu­ten­sa tul­leen, kun va­ra­kas je­fe tar­joaa mil­joo­na dol­la­ria mie­hen päästä, jo­ka on vie­nyt tämän tyttä­ren siu­nat­tuun ti­laan.

Ku­ten kaik­ki par­haat ta­ri­nat, klas­sik­koe­lo­ku­va ku­vaa pak­ko­miel­teistä odys­seiaa, jo­ta vääjäämättä seu­raa tyh­jyys. Mat­ka on tär­kein eikä palk­kio. Sam Pec­kin­pa­hin merk­ki­teos on yk­si par­hais­ta mo­by­dick-muun­nel­mis­ta.

War­ren Oa­tes pärjä­si hy­vin jo Pec­kin­pa­hin Hur­jas­sa jou­kos­sa, mut­ta tässä aree­na on yk­sin hä­nen. Su­ve­ree­ni suo­ri­tus.

Ku­ten Pec­kin­pa­hin teos­ten il­mes­ty­mi­sai­ka­na yleensä­kin, osa krii­ti­kois­ta pi­ti suo­ra­vii­vais­ta ku­jan­juok­sua vas­ten­mie­li­senä. Ru­ma sa­na sa­no­taan ku­ten se on. Ta­ri­nas­sa on kui­ten­kin suu­ri mo­raa­li­nen ope­tus. Ka­pi­ta­lis­ti ja­noaa vain lisää ra­haa, mut­ta työväen­luo­kan san­ka­ril­le on tär­keämpää ystä­vyy­den ar­vo. Jos sää­dyl­li­nen elämän­ta­pa tu­lee sen pääl­le, hyvä.

Aiem­piin nä­ke­mii­ni ver­sioi­hin ver­rat­tu­na tässä on enemmän ro­mant­ti­sia koh­tauk­sia, jois­sa Ise­la Ve­ga esit­te­lee ul­jas­ta rin­ta­va­rus­tus­taan. Suo­men tv:ssä se jäi tyy­pil­li­ses­ti vain rais­kaus­koh­tauk­seen, kun Kris Kris­tof­fer­son yr­tittää par­haan­sa hel­ve­ti­nen­ke­linä. Sen­so­rit eivät to­del­la­kaan tietä­neet, mitä te­kivät tai sit­ten per­ver­tik­koi­na vi­ha­si­vat nai­sia. Sa­ma ti­lan­ne­han kään­si Pec­kin­pa­hin Ol­ki­koi­rien avain­koh­taus­ta vielä­kin räi­keämpäämn suun­taan.