Lan­gat hu­kas­sa. Na­ta­lie Port­man ja Ash­ton Kutc­her ovat ka­ve­rei­ta pei­ton al­la kun­nes toi­nen ha­luaa enemmän. Mai­nios­ta L.A. Gi­go­los­ta ta­val­laan jat­ka­va ta­ri­na ei va­li­tet­ta­vas­ti löydä oi­kein uut­ta jau­he­li­haa sen enempää draa­man kuin ko­me­dian­kaan sa­ral­la. Sinällään viih­dyttävä ja su­la­va draa­ma tun­tuu si­ten liiak­si van­han kierrä­tyk­seltä, vaik­ka huu­mo­ri pil­kah­te­lee­kin pai­koin let­keäs­ti ja näyt­te­lijä­kaar­ti on osaa­va.

Luc Bes­so­nin Leo­nis­sa jo pie­nellä iällä hui­kean roo­lin vetä­nyt ja sit­tem­min Geor­ge Lu­ca­sin Täh­tien so­dis­sa ko­ko uni­ver­su­mia pik­ku­sor­mel­laan pyö­rittä­nyt Na­ta­lie Port­man on us­kot­ta­van vah­va määrä­tie­toi­se­na ura­nai­se­na, jol­le suh­de on vain va­lin­ta. Port­man on­nis­tuu roo­lis­saan ole­maan yhtäai­kaa kylmän käytännöl­li­nen ja ve­toa­van in­hi­mil­li­nen, vaik­ka haar­nis­kan lo­pul­li­nen su­la­mi­nen tun­tuu­kin hie­man hätäi­seltä. Ai­sa­pa­ri Ash­ton Kutc­her te­kee tur­val­li­sen ta­sa­pak­sun roo­lin, jon­ka suu­rin ra­si­te on L.A. Gi­go­lon tuo­ma de­ja vu -tun­ne.

Haus­kin yllä­tys roo­li­va­lin­nois­sa on Kutc­he­rin har­mit­to­man it­se­ra­kas­ta isää näyt­te­levä Ke­vin Kli­ne, jo­ta on haus­ka taas pitkästä ai­kaa nähdä ko­me­dia­roo­lis­sa re­vit­te­lemässä. Pientä pa­luu­ta te­kee myös 80- ja 90-lu­ku­jen ko­me­dia­maa­ka­ri Ivan Reit­man (mm. Haa­mu­jen­gi, Ident­ti­set kak­so­set ja Da­ve), jol­le tämä on en­simmäi­nen elo­ku­va vii­den vuo­den hil­jai­se­lon jäl­keen.