So­dan tur­huu­den ylis­tys­lau­luk­si etab­loi­ti­nut elo­ku­va seu­raa ryhmää sak­sa­lai­sia­nuo­ria, jot­ka opet­ta­jan­sa pa­lo­pu­heen in­not­ta­ma­na päättävät liit­tyä maa­mies­tensä ri­viin en­simmäi­sen maail­man­so­dan tais­te­lu­ken­til­le. Il­meikäs ja jo­viaa­lin lep­poi­sa elo­ku­va ku­vit­taa hu­mo­ris­ti­ses­ti so­ti­lai­ta oman on­nen­sa no­jas­sa, muo­ni­tuk­sen ja juok­su­hau­to­jen sat­tu­man­va­rai­suut­ta kai­ken ai­kaa kaik­kea mah­ti­pon­tis­ta so­da­ni­han­noin­tia vas­taan hyökä­ten. Haus­ka ja in­hi­mil­li­nen, jos ei ai­van kos­ket­ta­va an­ti-so­tae­lo­ku­va — jos­kin me­het sel­viävät tässä omin nok­ki­nen­sa sen ver­ran hy­vin, että il­man vä­li­kom­ment­te­ja tämä voi­si yhtä hy­vin ol­la myös so­ta­hen­ki­nen seik­kai­lu. Klas­sik­koe­lo­ku­va, mut­ta maail­ma ei sil­ti tämän joh­dos­ta muut­tu­nut vaan 9 vuot­ta elo­ku­van val­mis­tu­mi­sen jäl­keen ry­ti­si jäl­leen.

Le­vyltä löy­tyy myös elo­ku­van mykkä rin­nak­kais­ver­sio, jo­ka pitää kes­ton sa­ma­na, mut­ta sum­me­raa vai­hei­ta teks­tivä­li­kort­tien kaut­ta. Ai­koi­naan hei­kom­min va­rus­tet­tui­hin van­han­mal­li­siin teat­te­rei­hin tar­koi­tet­tu mykkä­ver­sio huk­kaa pal­jon elo­ku­van sisällöstä, mut­ta toi­mii haus­ka­na näyt­teenä kah­den elo­ku­va­tyy­pin mur­ros­kau­del­ta.