On ai­ka häm­mentävää, kuin­ka vähän Yh­dys­val­lois­sa tuo­te­taan elo­ku­via, joil­la on edes jon­kin­lai­nen rea­lis­ti­nen kytkös kat­so­jien elämään. To­del­li­suu­den­pa­koa riittää, mut­ta Sa­va­ge­sin ta­pai­sia yleispä­te­viä elo­ku­via ei juu­ri le­vi­tetä. Elo­ku­vaan saa­vat pi­ka­kyt­kennän kaik­ki suo­ma­lai­se­kin, joi­ta al­kaa as­kar­rut­taa, mi­ten hoi­de­taan piak­koin de­men­toi­tu­va isä tai äi­ti.

Jon ja Wen­dy jou­tu­vat pi­ka­vauh­tia ti­lan­tee­seen, jos­sa pa­ri­kym­mentä vuot­ta muual­la elel­lyt isä ti­pah­taa pois so­siaa­li­sis­ta tur­va­ver­kois­ta ja lai­tos­tu­mi­nen on edessä. Ame­rik­ka­lai­nen jär­jes­telmä to­ki toi­mii, kos­ka isän sai­raus­va­kuu­tus on kun­nos­sa. Kai­ken­lais­ta komp­ruoin­tia on kui­ten­kin odo­tet­ta­vis­sa.

Sa­va­ges on selväs­ti tark­ka­vais­toi­sen nai­sen oh­jaus. Van­han sa­non­nan mu­kaan äi­din (ja isän) suu­rin on­ni on se, kun tyttö syn­tyy. Po­jis­ta ei välttämättä ole vai­pan­vaih­ta­jik­si 50 vuo­den päästä. Mut­ta nai­sil­la on useim­mi­ten sisään­ra­ken­net­tu ref­lek­si hoi­taa van­huk­siaan. Tätä ase­tel­maa ku­va­taan poik­keuk­sel­li­sen kli­seettömös­ti, hil­jai­sen ko­me­dian ja so­pi­van ar­ki­sen draa­man kei­noin.

Si­sar­ka­teut­ta­kin hi­pais­taan pe­rin osu­vas­ti. Ari­zo­nas­sa si­jait­se­van rik­kai­den van­hus­ten Sun Ci­ty –­kes­ki­tys­lei­rin ku­vaus lä­hen­te­lee puo­les­taan klas­sik­ko­mai­net­ta.