Ka­tast­ro­fie­lo­ku­vien kaa­va on sel­keä. Yk­silön, ta­ri­nan san­ka­rin, on pe­las­tet­ta­va it­seään suu­rem­pi jouk­kio lä­he­nevän tu­hon al­ta. Usein pe­las­tus­työn koh­de on jon­kin­lai­nen ih­mis­sak­ki – työ­po­ruk­ka tai asui­nyh­teisö – jois­sain ta­pauk­sis­sa jo­pa ko­ko maa­pal­lon väestö. Ylei­sim­millään, ka­tast­ro­fie­lo­ku­va kes­kit­tyy ta­ri­nan san­ka­rin kei­noi­hin pitää hen­gissä oma per­heensä. Näin on ti­lan­ne myös nor­ja­lai­ses­sa The Wa­ve –e­lo­ku­vas­sa.

Nor­jan an­sait­se­mat­to­mat luon­non­va­rat eivät ole täy­sin on­gel­mat­to­mia. Kau­nii­ta vuo­no­mai­se­mia reu­nus­ta­vat jyrkät vuo­ren­seinämät lii­kus­ke­le­vat omin päin ajan elos­sa, ai­heut­taen pai­kal­li­sil­le seis­mo­lo­geil­le ja muil­le Luon­toil­lan asian­tun­ti­joil­le ylimääräistä pään­vai­vaa. Tyh­myy­destä ei ole ky­sy­mys, Gei­ran­ge­rin ran­nik­ko­kylän väestö tietää kyllä lä­hei­sen vuo­ren sor­tu­ma­vaa­ran. Eva­kuoin­ti­har­joi­tuk­siin to­sin ei ai­kaa ole ol­lut, sen ver­ran ko­hel­taen lo­pul­li­nen pai­kal­ta pois­tu­mi­nen ta­pah­tuu.

Kos­ka ky­seessä ei ole draa­ma vaan ihan ai­to luon­non­ka­tast­ro­fie­lo­ku­va, vuo­ret vyö­ryvät ja ve­si­mas­sat nou­se­vat vuo­non reu­no­ja pit­kin. Ih­mi­set kir­ku­vat ja isot me­tal­li­set asiat lentävät. Luon­non mah­ti au­ke­nee. Kaik­ki ete­nee tu­tus­ti, sen­ti­men­taa­lis­ta höttöä syö­tetään jo­kai­seen hen­gi­tys­tau­koon. Poh­jois­mai­sit­tain ison bud­je­tin elo­ku­va näyttää riittävän isol­ta, vaik­ka se te­hos­te­puo­lel­la muu­ta­man vuo­den iso­vel­jiään perässä laa­haa­kin. (VA)