Har­vaa ny­kypäivän tv-sar­jaa, edes kah­dek­sa­no­sais­ta, viit­sii kat­soa put­keen alus­ta lop­puun. Mo­ga­dis­hu Ave­nuen jak­saa, hel­pos­ti.

Ja­ri Ter­von kä­si­kir­joit­ta­ma sar­ja ku­vaa kir­ja­vien maa­han­muut­ta­jien ja kal­pea­naa­mais­ten itä­hel­sin­kiläis­ten yh­tei­selämää rea­lis­ti­ses­ti ja haus­kas­ti. Kai­kis­ta us­kal­le­taan tehdä pi­laa, eikä kui­ten­kaan ke­nenkään ih­mi­sar­voa viedä. Eli Ter­vo ei kir­joi­ta niin kuin elämöit­see. Hän tai­taa­kin ol­la ih­mi­systävä va­le­kaa­vus­sa.

Pa­ras­ta ter­voa on mie­lestä­ni ol­lut kui­ten­kin se, kun hän pitkään tark­kai­li Kos­mok­ses­sa vie­rus­to­ve­ria­ni ja ky­syi sit­ten tältä sar­do­ni­ses­ti: ”­Miltä tun­tuu… ol­la… ei mitään”. Tämä ky­sy­mys osui oi­keaan paik­kaan, sa­noi­sin.

Myös näyt­te­lijät on­nis­tu­vat kaut­ta lin­jan. Eri­tyi­sen hy­vin suo­riu­tuu aiem­min myötähä­peää ai­heut­ta­nut Min­na Tu­ru­nen in­ke­riläi­sen Iri­nan roo­lis­sa, mut­ta kaik­ki et­ni­siä taus­to­jaan hyö­dyntä­neet näyt­te­lijät osaa­vat asian­sa.