Oh­jaa­ja Ta­ran­ti­non suh­det­ta nai­siin voi­si poh­tia gra­dun ver­ran. Hän on uran­sa var­rel­la suo­si­nut vä­ki­val­taa pal­jaan pin­nan ja hä­vyttö­myyk­sien kus­tan­nuk­sel­la. Hän on sa­mal­la ar­vos­ta­mas­taan exp­loi­taa­tio-pe­rin­teestä huo­li­mat­ta aset­tu­nut avoi­mes­ti nais­ten puo­lel­le.

Death Proo­fis­sa ase­tel­ma vi­ri­tellään ää­rim­mil­leen, kun kat­so­ja saa­daan kah­den tyttö­po­ru­kan tyhjänpäiväi­sen dia­lo­gin sii­vittämänä suo­ras­taan huu­ta­maan jos­ko Dod­ge Chal­len­ge­ril­laan nai­sia lis­tivä Stunt­man Mi­ke (mai­no Kurt Rus­sell) päästäi­si meidät pii­nas­ta. Kaik­ki kär­si­mys on alis­tet­tu lop­pu­koh­tauk­sel­le, jon­ka ai­ka­na kat­so­ja­kin so­lah­taa oi­keal­le puo­lel­le. Mistä sit­ten lo­pul­ta on ky­sy­mys: voi meitä mie­hiä, vain har­va meistä sitä edes ymmärtää.

Death Proof on toi­nen puo­lis­ko Grind­hou­sea, toi­sen ol­les­sa Ro­bert Rod­ri­que­zin Pla­net Ter­ror. Grind­hou­se on nk doub­le fea­tu­re, nons­top-e­si­tys­ten ta­paan Suo­mes­sa tun­te­mat­to­mak­si jää­nyt kak­si elo­ku­vaa yh­den hin­nal­la, jo­ka eli ku­kois­tus­kaut­taan 1970-lu­vun alus­sa. Ju­ju­na on se, että mo­lem­mat oh­jaa­jat te­kivät elo­ku­viin­sa us­kot­ta­vat te­kot­rai­le­rit muis­ta, ku­vit­teel­li­sis­ta exp­loi­taa­tio-e­lo­ku­vis­ta. Eu­roo­pas­sa Grind­hou­se le­vi­tet­tiin kah­des­sa osas­sa, eril­li­sinä elo­ku­vi­na, mikä te­kee suur­ta vää­ryyttä ko­ko ideal­le.