Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
DVD

Wise Blood (R2-UK)

Elokuva:
Kuva & Ääni:
Ekstrat:

Tekniset tiedot

Formaatti: DVD
 
Vuosi: 1979Kesto: 101 minuuttia
Julkaisija: Second SightKuva:
Anamorfinen 1.78*
Ääniraita: Dolby Digital Stereo
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Second Sight) ellei toisin mainita.

Elokuva

B­rad Dou­rif näh­tiin Sor­mus­ten ta­run Gri­ma Kär­mes­kie­lenä.

B­rad Dou­rif näh­tiin Sor­mus­ten ta­run Gri­ma Kär­mes­kie­lenä. Näyt­te­lijän tun­ne­tuin hah­mo on Yk­si len­si yli käen­pesän pii­nat­tu nuo­ru­kai­nen Bil­ly Bib­bit. Sil­ti Dou­ri­fin pa­ras roo­li löy­tyy elo­ku­vas­ta Wi­se Blood. Kevät tuo John Hus­to­nin myöhäi­sen mes­ta­ri­teok­sen vii­mein mark­ki­noil­le sekä 1- että 2-a­lueen dvd-le­vynä.
Dou­rif esittää so­das­ta pa­laa­vaa Ha­zel Mo­te­sia, jo­ka us­kon­sa me­nettä­neenä pe­rus­taa oman seu­ra­kun­tan­sa: Kir­kon il­man Kris­tus­ta. – Ku­kaan, jo­ka omis­taa hyvän au­ton, ei tar­vit­se van­hurs­kaut­ta!, ju­lis­taa Ha­zel rämän Es­sex-au­to­mo­bii­lin kan­nel­ta.
Mut­ta kyllä Wi­se Blood on ihan oi­val­li­nen pää­siäi­sen fil­mi. Syvän etelän kir­jai­li­ja (Ma­ry) Flan­ne­ry O’­Con­nor oli pait­si gro­tes­kin ame­rik­ka­lai­sen go­tii­kan mes­ta­ri, myös har­ras ka­to­li­nen. Wi­se Blood on rank­ka ja traa­gi­nen, mut­ta myös äk­kiväärän koo­mi­nen us­kon­kil­voi­tus. Sen hul­lut, huo­rat ja hui­ja­rit sekä muut yk­sinäi­set pa­kot­ta­vat lu­ke­maan kir­jai­li­jan ai­noan suo­men­ne­tun ta­ri­na­ko­koel­man Pa­la­va kehä. Mars kir­jas­toon!
Sain ker­ran kir­jeen eräältä van­hal­ta ka­li­for­nia­lai­sel­ta nai­sel­ta, jo­ka ker­toi mi­nul­le, että kun vä­sy­nyt lu­ki­ja tu­lee il­lal­la ko­tiin, hän ha­luaa lu­kea jo­tain, mikä ko­hot­taa hä­nen sydäntään. Il­mei­ses­ti hä­nen sydä­mensä ei ol­lut ko­hon­nut mistään mi­nun kir­joit­ta­mas­ta­ni. Luu­len kyllä, että jos hä­nen sydä­mensä oli­si ol­lut pai­kal­laan, niin se oli­si ko­hon­nut.
- Flan­ne­ry O’­Con­nor, 1960
Yh­dys­val­tain etelän kir­jai­li­ja (Ma­ry) Flan­ne­ry O’­Con­nor ei eh­ti­nyt täyttää neljää­kym­mentä vuot­ta en­nen kuin kuo­li vuon­na 1964 har­vi­nai­seen sai­rau­teen ni­meltä sys­tee­mi­nen lu­pus – tun­ne­taan Suo­mes­sa myös pu­na­huk­ka­na ja per­hos­reu­ma­na. O’­Con­no­ril­ta on suo­men­net­tu vain yk­si no­vel­li­ko­koel­ma Pa­la­va kehä (O­ta­va 1984), jo­hon on koot­tu 15 tun­ne­tuin­ta ker­to­mus­ta.
Kaik­kiaan O’­Con­nor eh­ti kir­joit­taa 31 no­vel­lia ja kak­si ro­maa­nia, Wi­se Blood (1952) ja The Vio­lent Bear It Away (1960). It­se olen lu­ke­nut hä­neltä yh­deksän­tois­ta ker­to­mus­ta ja toi­sen nois­ta ro­maa­neis­ta. Ne kaik­ki ovat suu­res­ti ko­hot­ta­neet sydäntä­ni. Niin suu­ri suo­sik­ki­ni kuin O’­Con­nor on­kin, en ole lu­ke­nut Wi­se Bloo­dia. Fil­mi­ver­sion näin 80-lu­vun alus­sa elo­ku­va­teat­te­ris­sa tai elo­ku­va­ker­hos­sa (ehkä mo­lem­mis­sa) ja vai­ku­tuin lop­puiäk­si. To­dennäköi­ses­ti O’­Con­nor-kuu­mee­ni al­koi juu­ri John Hus­to­nin elo­ku­vas­ta.
A­me­ri­kas­sa O’­Con­no­rin no­vel­le­ja teh­tiin te­le­vi­sioon jo 50-lu­vul­la, yh­dessä näyt­te­li Ge­ne Kel­ly. Kir­jai­li­ja ei tykän­nyt. Hus­to­nin Wi­se Bloo­din jäl­keen myös venäläi­set ja uk­rai­na­lai­set ovat 90-lu­vul­la fil­man­neet kir­jai­li­jan teok­sia.
Wi­se Bloo­din ovat kä­si­kir­joit­ta­neet Be­ne­dict ja Mic­hael Fitz­ge­rald. Be­ne­dict tun­ne­taan The Pas­sion of The Ch­ris­tin kä­si­kir­joit­ta­ja­na. Mic­hael Fitz­ge­rald on myös tuot­ta­nut Wi­se Bloo­din ja myö­hem­min elo­ku­vat Tu­li­vuo­ren juu­rel­la, Kol­mes­ti kuo­pat­tu ja Co­lour Me Kub­rick.
Wi­se Bloo­din elo­ku­va­so­vi­tus syn­tyi per­he­pii­rissä, sillä O’­Con­nor toi­mi Be­ne­dict Fitz­ge­ral­din lap­sen­vah­ti­na asues­saan kä­si­kir­joit­ta­jan van­hem­pien, Sal­ly ja Ro­bert Fitz­ge­ral­din luo­na 50-lu­vun vaih­tees­sa. Van­hem­mat Fitz­ge­ral­dit oli­vat O’­Con­no­rin kir­jo­jen kus­tan­nus­toi­mit­ta­jia.
Vaik­ka elo­ku­va­so­vi­tus on jon­kin ver­ran peh­meäm­pi kuin al­ku­teos, on Wi­se Bloo­dis­sa fil­minä­kin yl­lin kyl­lin O’­Con­no­rin gro­tes­kiut­ta ja ame­rik­ka­lais­ta go­tiik­kaa. Ta­ri­na kä­sit­te­lee us­koa, mut­ta näennäi­sen rie­naa­vas­ti. Koo­mi­nen ja traa­gi­nen yh­dis­tyvät syn­nyttäen voi­mak­kai­ta ku­via ja tun­tei­ta. San­ka­rei­ta ei ole, ei hy­vik­siä eikä pa­hik­sia.
Kaik­ki ovat ta­val­laan yk­sinäi­siä, heik­ko­ja ja rik­ki re­vit­tyjä. Sen enempää O’­Con­nor kuin Hus­ton­kaan eivät tun­nu ar­mah­ta­van hah­mo­jaan, jot­ka ovat kuin friik­kejä mie­len sir­kuk­ses­ta. Sil­ti näistä kai­kis­ta on­net­to­mis­ta, sur­ku­hu­pai­sis­ta hah­mois­ta löy­tyy ar­vok­kuut­ta, per­soo­nal­lis­ta ro­soa. Näin vä­rikkäitä ja ää­rim­mil­leen jän­ni­tet­tyjä luon­tei­ta löytää har­voin sen enempää elo­ku­vis­ta kuin kir­jan si­vuil­ta.
Ter­mi wi­se blood – ve­ren vii­saus – tu­lee Enoch Eme­ryltä, kah­dek­san­tois­ta­vuo­tiaal­ta nuo­rel­ta, jo­ka yk­sinäi­syyttään lie­vittääk­seen yrittää tu­tus­tua ta­ri­nan var­si­nai­seen kes­kus­hen­kilöön, Ha­zel Mo­te­siin. Eme­ry us­koo pe­ri­neensä isältään vii­saan ve­ren – ”­se on lah­ja” — jol­la hän tietää ja tun­nis­taa asioi­ta kuin nä­kijä. Po­jan kos­ke­tuk­sen kai­puu me­nee niin pitkäl­le, että kun hän nä­kee mai­nos­go­ril­lan saa­van pal­jon kät­te­lyjä osak­seen elo­ku­va­teat­te­rin edessä, hän va­ras­taa sen api­na­pu­vun. Kar­vai­ses­sa asus­saan Eme­ry on­nis­tuu kui­ten­kin vain peläs­tyttämään kaik­ki luo­taan.
Ha­zel Mo­te­sin ta­paam­me en­si ker­ran hä­nen pa­la­tes­saan so­das­ta korp­raa­li­na. Mo­te­sil­ta ky­sytään, mik­sei hän pidä kun­nia­merk­kiä nä­ky­villä, jos ker­ran on haa­voit­tu­nut rin­ta­mal­la. – Sain kyllä Purp­pu­ra­sydä­men, sa­noo Mo­tes. – Mut­ta en ha­lua ke­nenkään tietävän, mi­hin koh­taan haa­voi­tuin.
Tak­si­kus­ki luu­lee Ha­ze­liä saar­naa­jak­si tämän mus­tan ha­tun vuok­si. Sen mies kieltää – ehkä kol­meen ker­taan? – vaik­ka pian pe­rus­taa­kin oman seu­ra­kun­nan: To­tuu­den kir­kon il­man ris­tiin­nau­lit­tua Jee­sus Kris­tus­ta. Sillä Mo­tes ei us­ko mi­hinkään. Hä­nen mu­kaan­sa ei ta­pah­tu­nut mitään pa­ra­tii­sis­ta kar­koi­tus­ta. Sik­si ih­mi­nen ei tar­vit­se lu­nas­ta­jaa eikä jou­du vii­mei­sel­le tuo­miol­le.
- Ei sem­moi­nen mies tar­vit­se van­hurs­kaut­ta, jol­la on hyvä au­to!, väittää Ha­zel kai­kil­le. Muu­hun hän ei us­ko kuin au­toon­sa, jo­ka on kau­hea rämä, van­ha Es­sex-au­to­mo­bii­li. Jo­ka päivä Mo­tes nou­see sen etu­pel­lil­le ju­lis­ta­maan us­koaan, kun­nes vauh­ti lop­puu, mie­hestä ja au­tos­ta. Au­to oli ai­noa, mi­hin Mo­tes luot­ti, ja kun se pettää, ni­hi­lis­min saar­naa­ja huo­maa­kin ol­leen­sa ko­ko ajan väärässä. Näin O’­Con­no­ril­le tyy­pil­li­nen us­kon pa­ra­dok­si pää­see to­teu­tu­maan.
Kir­jai­li­ja oli har­ras ka­to­li­nen, mitä ei ai­van he­ti ar­vai­si hä­nen ar­mot­to­mis­ta, äk­kivää­ristä ker­to­muk­sis­taan. Ag­nos­ti­kol­le sekä no­vel­leis­ta että Wi­se Bloo­din elo­ku­va­ver­sios­ta tar­jou­tuu to­ki myös se­ku­laa­re­ja tul­kin­nan­mah­dol­li­suuk­sia.
I­han ko­toi­sen Mol­le Moll­ber­gin ta­paan John Hus­ton käyttää elo­ku­vas­saan kes­keis­ten roo­lien am­mat­tinäyt­te­lijöi­den ohel­la pie­nissä, mut­ta tär­keissä si­vu­roo­leis­sa – huol­toa­se­man­pitäjä, apu­poi­ka, au­to­myyjä, "oi­kea" pros­ti­tuoi­tu täsmä­roo­lis­sa — ku­vaus­pai­koil­ta löy­det­tyjä "ai­to­ja ih­mi­siä", mikä an­taa perä­seu­tu­ker­to­muk­sel­le vä­kevän lisän rai­tis­ta us­kot­ta­vuut­ta.
John Hus­ton it­se näyt­te­lee elo­ku­vas­saan 72-vuo­tiaa­na Ha­ze­lin isoisää, jo­ka nähdään ta­kau­tu­mis­sa. Isoisä on telt­ta­ko­kouk­sen saar­naa­ja, jo­ka pau­haa pik­ku-Ha­ze­lil­ta pis­sat hou­suun. Tuh­mia teh­tyään poi­ka kerää ken­kiinsä pik­ku­ki­viä, jot­ta kä­vel­lessä var­mas­ti tu­lee syn­nin­tun­toon. Sa­man hän te­kee vielä ai­kui­se­na. Sen lisäk­si Mo­tes pii­naa it­seään piik­ki­lan­gal­la ve­ri­ses­ti kuin al­ku­seu­ra­kun­nan mart­tyy­rit. Saar­naa­jan koh­ta­los­sa on Oi­di­puk­sen piir­teitä, jo­hon kir­jai­li­ja O’­Con­no­ria in­noit­ti ystävänsä Ro­bert Fitz­ge­ral­din käännös­työ kreik­ka­lai­sis­ta klas­si­kois­ta.
B­rad Dou­rif on työl­lis­ty­nyt enimmäk­seen kau­hue­lo­ku­vis­sa. Suu­rel­le kat­so­ja­kun­nal­le hän tu­li tu­tuk­si Sor­mus­ten ta­run Gri­ma Kär­mes­kie­lenä. Näyt­te­lijän ar­vos­te­tuin roo­li on Yk­si len­si yli käen­pesän on­ne­ton, äi­din pii­naa­ma nuo­ru­kai­nen Bil­ly Bib­bit. Sil­ti Dou­ri­fin kaik­kein muis­tet­ta­vim­mak­si jää­nee Wi­se Bloo­din Ha­zel Mo­tes, jo­ta oli­si vai­kea ku­vi­tel­la ke­nekään muun te­kemäk­si. Dou­ri­fin mat­ka­saar­naa­ja on täy­del­li­nen kiih­kos­saan.
Ha­zel Mo­tes on alus­ta as­ti agg­res­sii­vi­nen ja tu­li­sil­la hii­lillä. Saa­pues­saan so­ta­pal­ve­luk­ses­ta mies mer­kit­see vähän omai­suu­ten­sa pa­pe­rin­pa­lal­la, jo­hon kir­joit­taa, että mah­dol­li­nen va­ras ”jäl­ji­tetään ja ta­pe­taan”. Viet­nam-, Af­ga­nis­tan-, ja Irak-e­lo­ku­vien so­tat­rau­mat kan­nus­ta­vat ehkä jäl­ki­vii­saa­seen tul­kin­taan, että so­ta on teh­nyt korp­raa­li Mo­te­sis­ta täl­lai­sen. Ha­ze­lia on selväs­ti haa­voi­tet­tu jo­hon­kin to­si pa­haan paik­kaan.
Dou­ri­fin rin­nal­la nähdään kak­si mer­kittävää luon­nenäyt­te­lijää, Har­ry Dean Stan­ton (Pa­ris, Te­xas) ja Ned Beat­ty (Syvä jo­ki). Mo­lem­mat esittävät hui­ja­ri­saar­naa­jia, jot­ka Ha­zel koh­taa vael­luk­sel­laan. Vä­hemmän tun­net­tu, mut­ta ai­na­kin yhtä ar­vo­kas elo­ku­val­le on kol­mas väärä pro­feet­ta, pu­keu­tu­mi­ses­saan Ha­ze­lia mat­ki­va palk­ka­saar­naa­ja, jon­ka traa­gi­ses­sa­kin roo­lis­sa hätkäh­dyttää Wil­liam Hic­key, jo­ka te­ki ar­vos­te­tun uran mo­nen tun­ne­tum­man täh­den näyt­te­le­mi­sen opet­ta­ja­na. Enoch Eme­ryn lah­ja­kas nuo­ri esittäjä Dan Shor sen si­jaan ei ole ni­meään ko­vin suu­rin kir­jai­min elo­ku­van his­to­riaan Wi­se Bloo­din jäl­keen kir­joit­ta­nut, mikä näin kos­ket­ta­van suo­ri­tuk­sen jäl­keen on il­mei­nen me­ne­tys.
A­my Wright on löytö Ha­ze­lia hi­moit­se­va­na hui­ja­ri­saar­naa­jan tyttä­renä. Hä­net on äs­kettäin näh­ty elo­ku­vis­sa The Good Shep­herd ja Sy­nec­doc­he, New York. Ma­ry Nell San­tac­ro­ce lois­taa tär­keässä roo­lis­sa tark­ka­na vuok­raemäntänä, jo­ka kui­ten­kin tu­lee riip­pu­vai­sek­si mart­tyy­rik­si muut­tu­van vuok­ra­lai­sen­sa seu­ras­ta – ja lo­pul­ta kid­nap­paa tämän.
E­lo­ku­van on ku­van­nut Ger­ry Fis­her, jo­ka vas­ta­si mo­nien Jo­seph Lo­seyn myöhäistöi­den vi­suaa­li­ses­ta il­meestä. Wi­se Bloo­din mu­sii­kin te­ki Hus­to­nin mo­niin mui­hin­kin elo­ku­viin sä­veltä­nyt Alex North, jon­ka folk-vai­kut­tei­nen soundt­rack muok­kaa koh­tauk­siin tut­tua Ten­nes­see Walt­zia.
40- ja 50-lu­vul­la suu­rim­mat klas­sik­kon­sa (Mal­tan hauk­ka, Sier­ra Mad­ren aar­re, Pu­nai­nen kun­nia­merk­ki) fil­man­nut John Hus­ton nou­si van­huu­des­saan uu­teen ku­kois­tuk­seen. 70-lu­vul­la tu­li­vat Fat Ci­ty ja Roy Bean – pi­ru mie­hek­si. Wi­se Blood aloit­ti 80-lu­vun vaih­teen mes­ta­rie­lo­ku­vien sar­jan, jo­ta jat­koi Tu­li­vuo­ren juu­rel­la ja vii­mei­sek­si jää­nyt oh­jaus Muis­tot oh­jaa­jan kuo­lin­vuon­na 1987.
E­lo­ku­van mus­ta­val­koi­sen al­ku­teks­ti­jak­son kre­dii­tit kir­joit­ti lap­si ko­rut­to­man vai­ku­tel­man luo­mi­sek­si. Krii­ti­kot­kaan eivät huo­man­neet, että oh­jaa­jan ni­mi oli kir­joi­tet­tu muo­dos­sa ”J­hon Hus­ton”.

Kuva & ääni

Klassikon on dvd:llä julkaissut maaliskuussa Euroopassa 2-alueen levynä Second Sight Englannissa. Samasta korkealaatuisesta filmikopiosta julkaistaan myös Yhdysvalloissa toukokuussa Criterionin 1-alueen painos. Eurooppalaisessa levyssä on 72 minuuttia tekijöiden haastatteluita, joista mielenkiintoisin on pääroolin Brad Dourifin muistelo. Lisänä ovat käsikirjoittaja ja tuottaja Benedict ja Michael Fitzgeraldin haastot. Criterionin levyllä on edellisten lisäksi kirjailijan itsensä lukema novelli A Good Man Is Hard To Find (Hyvää miestä ei hevin löydä). (HB)

Ekstrat

19/05/2009

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy