He­ti John Len­no­nin kuo­le­man jäl­keen lan­see­rat­tua do­ku­ment­tie­lo­ku­vaa epäil­tiin las­kel­moi­vak­si ra­has­tuk­sek­si. Myös Ima­gi­ne koh­ta­si sa­man pai­neen, vaik­ka ai­kaa oli ku­lu­nut jo li­ki kah­dek­san vuot­ta.

Yo­ko Onon ko­koa­mas­ta sa­to­jen tun­tien ku­va­ma­te­riaa­lis­ta koos­tet­tu roc­ku­ment­ti kär­sii en­nen kaik­kea siitä, että kai­kes­ta huo­li­mat­ta suu­rin osa ma­te­riaa­lis­ta on jo kui­viin pu­res­kel­tu. Sa­mal­la do­ku­ment­ti oh­jaa tu­tus­tu­maan bän­din al­ku­peräi­siin le­vyi­hin, sillä yh­tyeen kol­me ko­koo­ma­tup­laa ovat do­mi­noi­neet ja jättä­neet kym­me­niä hy­viä sä­vel­lyk­siä li­ki tun­te­mat­to­mak­si.

Elo­ku­van suu­rin an­sio on hie­no­va­rai­ses­ti vih­ja­ta mistä kai­kes­ta oli ky­se: Len­non me­net­ti poi­ka­na äi­tinsä kak­si ker­taa ja ta­ker­tui Onoon var­muu­den vuok­si niin lu­jaa, että bän­di ha­jo­si. Kon­ser­va­tii­vi­jenk­ki, hie­non Lil Ab­ner –­sar­ja­ku­van isä ja sa­tii­rik­ko Al Capp toi­mii huo­maa­mat­taan oraak­ke­li­na pi­ruil­les­saan Len­no­nin ris­tiin­nau­lit­se­mis­ly­rii­kois­ta.