Ped­ro Al­modó­va­rin vä­li­työ viih­dyttää ja rie­mas­tut­taa. Voi ol­la, että puh­ti on vä­lillä pois­sa, jol­loin on hyvä tehdä se­kai­siin ta­kau­tu­miin sot­keu­tu­va ri­kos­mys­tee­ri ja vieläpä elo­ku­va­na elo­ku­vas­sa.

Huip­puoh­jaa­ja ja kir­jai­li­ja Har­ry Cai­ne/­Ma­teo Blan­co (L­luís Ho­mar) al­kaa ke­riä vyyh­teä ja sel­vittää, mitä oi­kein ta­pah­tui, kun hän me­net­ti näkönsä ja elämänsä rak­kau­den (Pené­lo­pe Cruz) Lan­za­ro­tel­la 14 vuot­ta aiem­min.

Ta­val­laan tämä on Al­modó­va­rin elo­ku­vis­ta kau­rismä­kiläi­sin. Dia­lo­gi ei töksähdä, mut­ta yli kah­den tun­nin ai­ka­na saa­daan yl­lin kyl­lin viit­tauk­sia mus­tan elo­ku­van ja ylipäätään laa­tue­lo­ku­van klas­si­koi­hin.

Jän­nittävä mys­tee­ri ja ma­kaa­be­rin haus­ka, to­sin vä­lillä ih­meen hil­lit­ty elo­ku­va. Nai­set ovat to­ki yhtä hil­littö­miä kuin en­nen­kin, jot­ta kat­so­ja tietää, että tämä on eh­taa al­modó­va­ria.