Yh­deksän­vuo­tias Pin­ja ky­syy, mikäs kon­sert­ti tämä on. ”Ai, nuo­han on ihan pap­po­ja…”. Sa­mai­nen sa­nansäilä kat­soi ker­ran Sa­tur­day Night Fe­ve­rin al­kua, ja John Tra­vol­tal­la oli kuu­lem­ma nais­ten kengät.

Kit­ke­ristä kom­men­teis­ta huo­li­mat­ta van­hem­pi pol­vi in­nos­tuu siitä, kuin­ka mu­sii­kin­har­ras­ta­jal­le sa­taa man­naa. Ai­koi­naan sai ol­la on­nel­li­nen, jos pys­tyi os­ta­maan lisä­kaiut­ti­men Phi­lip­sin pik­ku­mank­kaan. Ny­kyään voi ti­la­ta lem­pibän­dinsä keik­ka­tal­tioin­nin juu­ri siitä omas­ta kon­ser­tis­ta. Näin ai­na­kin The Who toi­mii. DVD ti­la­taan kei­kan jäl­keen noin 20 eu­ron hin­taan ne­tistä ja se tup­sah­taa pos­tis­sa rei­lun kuu­kau­den päästä.

A­ree­nan 190 mi­nuu­tin keik­ka oli il­mi­selvä ta­paus heinä­kuus­sa 2007. Voi vain kii­tellä so­lis­ti Ro­ger Dalt­reyn työläi­sa­sen­net­ta, sillä lau­luää­ni oli ka­dok­sis­sa. Pe­te Towns­hen­din soit­ta­ma St­ra­to­cas­ter kuu­los­taa tur­han me­tal­li­sel­ta, kun muu­ten­kin mie­hen soun­dit ovat sähäköitä. Van­ha Les Pau­lin mi­ni­hum­buc­ker-soun­di oli enemmän mie­lee­ni Ric­ken­bac­ke­reis­ta pu­hu­mat­ta­kaan. Myös mo­net suo­si­kit jäivät soit­ta­mat­ta: Subs­ti­tu­te muun muas­sa.

Mut­ta nämä puut­teet eivät pal­jon mie­ti­tytä. The Whon keik­ka oli yk­si ko­van rock­kesän 2007 hui­puis­ta. Kun­nioi­tuk­sen ar­voi­nen ryhmä, ai­van var­mas­ti edel­leen vaik­ka vii­mei­siä stu­dioal­bu­mei­ta en ole enää os­ta­nut­kaan.