Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Blu-ray

Vuonna 85

Elokuva:
Kuva & Ääni:
Ekstrat:

Tekniset tiedot

Formaatti: Blu-ray
 
Vuosi: 2012Kesto: 99 minuuttia
Julkaisija: DisneyKuva:
1080p 2.35*
Ääniraita: PCM5.1
 
Ikäraja:
(12)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ohjelman saa luovuttaa vain 12 vuotta täyttäneelle.
  EAN: 8717418393861

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Disney) ellei toisin mainita.

Elokuva

Nos­tal­gi­nen man­se­rock-e­lo­ku­va pa­nee kat­so­jan miet­timään muis­to­ja kol­men­kym­me­nen vuo­den ta­kaa.

Nos­tal­gi­nen man­se­rock-e­lo­ku­va pa­nee kat­so­jan miet­timään muis­to­ja kol­men­kym­me­nen vuo­den ta­kaa. It­se en voi välttää Ep­pu Nor­maa­lin haas­tat­te­lua en­nen Raa­hen Nät­ter­po­rin keik­kaa. Bän­di ve­ti perä­ti pie­nen ra­vin­to­lan täy­teen, kun Agents & To­pi Sor­sa­kos­ki sai tässä vai­hees­sa seit­semän mak­sa­vaa asia­kas­ta. Ma­xi­mun Jee & Jee oli vain kau­nis muis­to, ja Mart­ti Syrjä ve­ti hir­veät pul­tit, kun kri­ti­soin vii­si vuot­ta jat­ku­nut­ta Di­re St­raits –a­pi­noin­tia.
Vielä kesällä 79 soi Ep­pu Nor­maa­lin kak­kos-LP ja ou­lu­lai­sen Ramb­ler­sin esi­koi­nen. CCR, Who ja Ra­mo­nes –­vai­kut­tei­neen Syrjän vel­jek­set sai­vat ai­kaan mai­nion syn­tee­sin ba­sis­ti Mik­ko Saa­re­lan teh­dessä tyy­likkäitä sa­noi­tuk­sia. Kaik­ki kun­nia Kir­si Kun­nak­sel­le, mut­ta Mart­ti-poi­ka jou­tui tämän jäl­keen tur­vau­tu­maan köyhän mie­hen jui­ce­lai­seen ret­kem­me/­het­kem­me-rii­mit­te­lyyn ja ikävä kyllä Pant­se Syrjä op­pi soit­ta­maan. Hy­vin tun­tui Suo­men kan­sal­le up­poa­van. Hyvä, että jo­ku tie­naa rok­kia te­kemällä tässä­kin maas­sa.
Maail­ma muut­tuu: Tam­pe­re­kin on ny­kyään ko­koo­mus­lai­nen kau­pun­ki. Mut­ta ei so­siaa­li­de­mok­raat­te­ja oli­si tämäkään kau­pun­ki enempää kestä­nyt. Lii­ka val­ta on kuin muo­ti, jok­si Ep­pu Nor­maa­li muut­tui.
Oh­jaa­ja Ti­mo Koi­vu­sa­lo on so­pi­va mies po­ri­lai­se­na ku­vaa­maan härmä­rok­kia. Kau­niais­lai­sen kou­lu­kiu­saa­mi­sen pe­rin­teen vaa­li­ja sa­noi­si hä­nen poik­kea­van toi­ses­ta po­ri­lai­ses­ta oh­jaa­ja­suu­ruu­des­ta Vi­sa Mä­ki­sestä vain si­ten, että Koi­vu­sa­lol­la oli bud­jet­ti. Ver­taus liioit­te­lee, vaik­ka Koi­vu­sa­lon elo­ku­vat muis­tut­ta­vat hie­man etelämpää siin­neitä Va­res-ro­maa­ne­ja ja –e­lo­ku­via: ko­ho­koh­dat ovat mai­nioi­ta ja saa­vat nau­ra­maan, mut­ta ko­ko­nai­suus on keh­no ja naii­vi.
Koi­vu­sa­lon kun­niak­si on kui­ten­kin sa­not­ta­va, että hän on, toi­sin kuin krii­tik­kon­sa, hyvän­tah­toi­nen ja jo­viaa­li am­mat­ti­lai­nen. Elo­ku­van lop­pu saa hyväl­le tuu­lel­lea ja an­taa elämä­ni­loi­sen vai­ku­tel­man, mikä on ai­ka­moi­nen saa­vu­tus ny­kye­lo­ku­vas­sa, saa­ti ko­ti­mai­ses­sa.
A­jan­ku­vaus on hal­lus­sa, ja alun ai­ka­leik­kaus kup­la­volk­ka­rin ja va­lin­ta-Al­kon vä­li­tyk­sellä jo­pa luo­vaa. Pin­tis­ta ei to­sin missään juo­tu olut­ta: van­haa kun­non ry­pylä­tuop­pia oli­si voi­tu hyö­dyntää ai­kan­sa merk­ki­juo­mien ta­paan.
E­lo­ku­va on myös­kin ni­met­ty mie­lestä­ni an­ti­man­se­lai­ses­ti. Eiköhän se ole man­se­rok­kia eikä –­roc­kia. Niin kuin Sta­dis­sa oli bii­si ja Tam­pe­reel­la pii­si.
Jää­kiek­koon liit­tyvät anek­doo­tit puo­les­taan toi­mi­vat eri­no­mai­ses­ti. Se­kin on hie­noa, että Lo­ko­mon duu­na­ri­po­ruk­kaa ku­va­taan tar­vit­ta­val­la lämmöllä. Sta­di­lais­ta duu­na­rie­lo­ku­vaa on kai­ke­ti teh­ty vii­me ai­koi­na. En to­sin tähän hätään muis­ta yhtään.
E­lo­ku­van pää­pa­ri (Rei­no Nor­din, Mal­la Mal­mi­vaa­ra) suo­riu­tuu mu­siik­kie­lo­ku­vaan ympä­tystä, pa­kol­li­ses­ta ja vai­keas­ta rak­kaus­ta­ri­nas­taan al­ku­kan­ger­te­lun jäl­keen koh­ta­lai­ses­ti, mut­ta si­vuo­sat vievät suu­rim­man huo­mion. Mart­ti Syrjä on Jyr­ki Boy –­port­sa­ri­na suo­ras­taan lois­ta­va, Jus­si Lam­pi te­kee täy­sin us­kot­ta­van jo­kai­sen duu­na­ri­jen­gin voi­ma­mie­hen ja Heik­ki Sil­ven­noi­nen muut­tuu vii­naan­me­neväk­si me­tal­li­mie­hek­si ru­tii­ni­suo­ri­tuk­sel­laan­kin. Yllättäen Ta­pio Lii­no­ja te­kee yh­den uran­sa par­hais­ta roo­leis­taan ko­mi­sa­rio Pep­po­ne­na.
Yk­si on jou­kos­ta pois­sa: Ka­ri Peit­sa­mo. Hän oli mi­nul­le kaik­kein lä­hei­sin man­se­ro­kin te­kijä. Mut­ta hän tai­si­kin ol­la No­kial­ta.
Kak­si Ka­se­van ja yk­si Alwa­ri Tuo­hi­tor­ven bii­si oli­si myös so­pi­nut mu­kaan.

Kuva, ääni & ekstrat

Laadukas kuva ja ääni. BD:lle poikkeuksellisesti ääniraita soi PCM:nä. Ratkaisu tuntuu toimivan siinä tärkeimmässä eli musiikki soi autenttisen oloisesti. Ekstroissa 64 min. dokumentti, kaksi traileria ja musiikkivideo. (PS)
14/06/2013

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy