H­BO-sar­ja The Deu­ce ku­vaa 1970-lu­vun al­ku­puo­len New Yor­kin pros­ti­tuu­tioon ja por­noe­lo­ku­vaan koh­dis­tu­via muu­tos­pai­nei­ta tark­kanäköi­ses­ti.

Ky­sei­sen vuo­si­kym­me­nen 42. ka­tu oli jo­tain ai­van muu­ta kuin ny­ky­tu­ris­ti nä­kee. Ai­koi­naan te­hok­kaas­ti to­teu­tet­tu nol­la­to­le­rans­si ja po­lii­si­kor­rup­tion kit­kentä muut­ti­vat Ison ome­nan lo­pul­li­ses­ti.

T­he Wi­ren ta­kuu­mies­ten Geor­ge Pe­le­ca­no­sin ja Da­vid Si­mo­nin luo­ma sar­ja en­tei­lee mitä tu­le­man pitää. Tätä ku­va­taan ma­fia­vai­mon kans­sa epäon­ni­ses­ti nai­mi­siin jou­tu­neen baa­rin­pitäjän, hä­nen hult­tio­mai­sen kak­sois­vel­jensä, tum­mien su­tenöö­rien ja en­nen kaik­kea ka­tu­tytöstä por­no­teol­li­suu­den uu­dis­ta­jak­si nou­se­van nai­sen kaut­ta.

Pi­din sar­jas­sa siitä, että se malt­taa ol­la sho­kee­raa­mat­ta liiak­si, mut­ta pys­tyy pitämään tun­nel­man to­del­li­se­na, ta­val­laan ar­ki­se­na.

Ja­mes Fran­con kak­sois­roo­li on kli­sei­nen, to­ki toi­mi­va kei­no. Hän myös tuot­ti kaik­ki ja oh­ja­si kak­si jak­soa. Tuot­ta­ja­tii­missä hää­ri­neen Mag­gie Gyl­len­haa­lin näyt­te­lijä­suo­ri­tus on puo­les­taan raa­dol­li­suu­des­saan mer­kittävä. Jos #­me­too-kam­pan­jas­sa esil­le nous­seet suu­ruu­det oli­si­vat pan­neet hä­net te­kemään kai­ken tämän, ko­hu oli­si ol­lut il­mi­selvä. Nyt hän hoi­ti asian it­se. Hat­tua päästä!

A­joi­tus on sat­tu­maa ja osu­va. Ky­se on nais­ten alis­ta­mi­ses­ta määräävässä riip­pu­vuus­suh­tees­sa.

D­raa­man kaa­res­sa Deu­ce välttää sar­jo­jen ylei­seen akil­leen­kan­tapään, lo­pun. Ih­mis­ten elämä jat­kuu ta­val­laan en­ti­sellään, vaik­ka ten­dens­sit vaih­te­le­vat. Ar­kielämässä muu­tok­sia ei eh­di reaa­liai­kai­ses­ti huo­maa, mut­ta kym­me­nen vuo­den näkö­kul­mas­ta kaik­ki ympä­rillä on­kin toi­sin. Ih­mi­nenhän ei sinänsä muu­tu mik­sikään.