Jörn Don­ne­rin rie­naust­ri­lo­gian vii­mei­nen teos, Nai­sen­ku­via, päästää val­loil­leen it­sei­ro­ni­sen oh­jaa­jan. Don­ner te­kee omas­ta sil­loi­ses­ta kult­tuu­ri­po­liit­ti­ses­ta roo­lis­taan sää­limätönmtä huu­mo­ria ole­mal­la Yh­dys­val­lois­ta Suo­meen pa­lan­nut por­noe­lo­ku­vien te­kijä.

Nyt­tem­min tämä jää pe­rin juu­rin Mus­taa val­koi­sel­la –e­lo­ku­van al­le tur­hanpäiväi­sellä köm­pe­lyy­dellään, jo­ka muis­tut­taa var­sin­kin kei­no­te­koi­sel­la dia­lo­gil­laan Aki Kau­rismäestä.

Toi­nen lähtö­koh­ta on ny­kypäivän kat­so­jan kan­nal­ta ai­ka­lai­sia he­delmättömäm­pi siinä mie­lessä, et­tei seks­tai­lu kir­kon­pen­kissä enää sho­kee­raa, eikä enää tar­vit­se vas­taa­via su­vait­se­mat­to­muu­den ta­bu­ja rik­koa.

Ab­sur­di ko­me­dia­ta­so toi­mii hy­vin, kun pa­no­mies al­kaa jah­da­ta ka­ve­rin­sa (Aar­re Elo) vai­moa (Kirs­ti Wal­las­vaa­ra) ja tämän ka­ve­ria (Rit­va Vepsä) il­mei­sen hy­vin tu­lok­sin.

Täy­tyy muis­taa, että myös Woo­dy Al­len kir­joit­ti it­sensä nais­san­ka­rik­si, eikä Don­ner to­ki jää kyy­distä. Avain­koh­tauk­sen hil­litön sei­sok­ki (kul­ma 45 as­tet­ta st­ro­bosfää­riin ja mit­taa­kin 10 tuu­maa) on pu­hut­ta­nut ai­na: on­ko se ai­to vai ei. Jos on, Lau­ri Törhö­nen on var­mas­ti ka­teis­saan.