Yli 10 300 arvostelua
Uusia arvosteluita lähes päivittäin
Kino

Twilight – Aamunkoi osa 1

The Twilight Saga: Breaking Dawn part 1 

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2011Kesto: 117 minuuttia
Julkaisija: Nordisk Film 
  
 
Ikäraja:
(13)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 13 vuotta.
VET: 276438  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat maahantuojalle ellei toisin mainita.

Kuvat

Kristen Stewart, Robert Pattinson
Kristen Stewart, Robert Pattinson
Kristen Stewart, Robert Pattinson
Kristen Stewart, Robert Pattinson
Peter Facinelli, Elizabeth Reaser, Taylor Lautner, Robert Pattinson
Peter Facinelli, Elizabeth Reaser, Taylor Lautner, Robert Pattinson
Kristen Stewart, Robert Pattinson
Kristen Stewart, Robert Pattinson
Elizabeth Reaser, Maggie Grace, Casey LaBow, MyAnna Buring
Elizabeth Reaser, Maggie Grace, Casey LaBow, MyAnna Buring

Elokuva

Sa­lintäy­si nei­to­sy­leisö ve­ti Aa­mun­koi­hin myös nuo­ru­kai­sia kat­so­maan väläh­dyk­siä elämän tu­le­vas­ta oh­jel­mis­tos­ta.

Sa­lintäy­si nei­to­sy­leisö ve­ti Aa­mun­koi­hin myös nuo­ru­kai­sia kat­so­maan väläh­dyk­siä elämän tu­le­vas­ta oh­jel­mis­tos­ta. Aiem­pien Twi­light-e­lo­ku­vien jak­sot muis­tut­ta­vat mo­nia vaih­tu­neis­ta poi­ka- tai tyttöystä­vistä, mut­ta Aa­mun­koin tun­nel­miin nuo­ret pa­rit pa­laa­vat vii­meistään kuul­les­saan pik­ku­jal­ko­jen tö­pinää.
E­lo­ku­va Twi­light – Aa­mun­koi osa 1 käyn­nis­tyy Bel­lan ja Edwar­din ul­koil­mahäistä. Häi­den aat­to­na Bel­la nä­kee ve­ri­sen pai­na­jai­sen, mikä en­tei­lee pomp­puis­ta ku­her­rus­kuu­kaut­ta – ja kak­ko­so­san vaa­ro­jen ka­sau­tu­mis­ta. Pui­den reu­nus­ta­mas­sa pii­rissä isä luo­vut­taa tyttä­ren puo­li­sok­si Edwar­dil­le se­re­mo­nias­sa, jo­ka on se­koi­tus pyhää toi­mi­tus­ta ja se­ku­laa­ria juh­lin­taa. Muu­ta­mat tu­tut myötä- ja vas­toinkäy­mi­set mai­ni­taan li­pe­rittömän esi­lu­ki­jan perässä, en­nen kuin Twi­ligh­tin ta­paan ää­ni­rai­dan täyttää hem­pei­levän vii­leä ny­ky­pop. (Hää­koh­taus on mie­len­kiin­toi­nen sik­si­kin, että mor­mo­nien hää­me­no­ja ei pal­jas­te­ta ul­ko­puo­li­sil­le. Kir­jai­li­ja Step­ha­nie Meyer lie­nee ny­kyi­sin maail­man tun­ne­tuin mor­mo­ni.)
Ku­vaa­ja­na elo­ku­vas­sa on Pa­nin la­by­rin­tin ja Hell­boyn ko­meas­ti ja sa­tui­sas­ti tal­len­ta­nut Guil­ler­mo Na­var­ro. Bel­lan häi­den aat­toyönä nä­kemä pai­na­jai­nen jää Na­var­ron mai­net­ta vas­ten kum­man val­juk­si yli­lyön­nik­si ruu­misröyk­kiöistä huo­li­mat­ta. It­se hää­juh­las­sa tun­nel­ma ke­ve­nee, kun mor­sius­nei­dot ja ystävät pää­sevät ko­hot­ta­maan mal­jo­ja ja pitämään haus­koik­si tar­koi­tet­tu­ja, mut­ta myötähä­peää herättä­viä pu­hei­ta hääpä­ril­le.
Kun 110-vuo­tias vam­pyy­ri-E­dward sit­ten viettää hääyön kah­dek­san­tois­ta­kesäi­sen Bel­lan­sa kans­sa kol­men elo­ku­van mit­tai­sen odo­tuk­sen jäl­keen, ei ole ih­me, että siinä tan­ner tö­mi­see ja ai­taa kaa­tuu. Mor­mo­nin kir­joik­si Meye­rin Twi­light-teok­set ovat syn­nyttä­neet var­sin eri­kois­laa­tui­sen nuo­ri­soe­lo­ku­vail­miön.
Sar­jan neljän­tenä fil­minä Aa­mun­koi osa 1 on tähän saak­ka pa­ras ja ai­kuis­mai­sin. Sen odo­tuk­sentäy­tei­nen muo­to on vaa­ti­va, mut­ta myös kes­kit­ty­nei­syy­dessään kat­so­jan pal­kit­se­va. Oh­jaa­ja­vaih­dos on teh­nyt hyvää. Bill Con­don pys­tyy Twi­ligh­tis­sa roh­kei­siin rat­kai­sui­hin ja nos­taa vä­lillä ku­lah­ta­maan eh­ti­neen sar­jan kurs­sin uu­siin kor­keuk­siin.
Bill Con­don, 55, ei ole ih­mis­su­si, mut­ta van­ha ket­tu kui­ten­kin. Oh­jaa­jan hie­no Gods and Mons­ters (1998) ker­toi Fran­kens­tein-e­lo­ku­vien luo­jas­ta Ja­mes Wha­les­ta. Mus­ta­val­kopätkä Fran­kens­tei­nin mor­sia­mes­ta (1935) pääo­sas­sa El­sa Lanc­hes­ter toi­mii viit­teenä Bel­lan ja Edwar­din ra­jo­ja rik­ko­val­le rak­kau­del­le sa­mal­la, kun näy­te taus­toit­taa Edwar­din ver­rat­tain hir­muis­ta hen­kilö­his­to­riaa vii­me vuo­si­sa­dan al­ku­kym­me­niltä.
Oh­jaa­ja Con­don on – ja myös Ja­mes Wha­le oli ho­mo­sek­suaa­li. Jois­sain ar­viois­sa Aa­mun­koin al­ku­jak­so, jos­sa Edward metsästää mie­suh­re­ja Fran­kens­tei­nin mor­sia­men näytök­sestä, on näh­ty ho­mo­sek­suaa­li­se­na viit­tauk­se­na. Sa­teen­kaa­rie­root­ti­nen tul­kin­ta on – kir­jai­li­jan ai­ko­muk­sis­ta huo­li­mat­ta — mah­dol­li­nen, kun sitä vielä tu­kee Edwar­din, Bel­lan ja Ja­cob Blac­kin yhä tii­viimmäk­si kas­va­va sym­bioo­si.
Kun vas­ta­vi­hi­tyt suu­te­le­vat metsäau­kiol­la van­ho­jen pui­den kes­kellä, Guil­ler­mo Na­var­ro an­taa ka­me­ran kiertää 360 as­tet­ta pa­rin ympä­rillä. Bel­lan ja Edwar­din syvä yh­teys häi­vyttää hää­vie­raat taus­tal­ta. Yh­teys Ver­ti­gon hul­luun rak­kau­teen (1958), Hitch­coc­kin déjà vu -e­lo­ku­va­ru­noel­maan, löy­tyy nuo­ri­so­ro­mans­sin ajan ker­ros­tu­mis­ta sekä tie­tys­ti Edwar­din ha­lus­sa (ja pe­los­sa) muut­taa Bel­la kal­tai­sek­seen. Bel­la on ih­mi­nen, Edward vam­pyy­ri. Rak­kau­den on mah­dol­lis­ta kestää vain, jos Edward te­kee pu­rai­sul­laan mor­sia­mes­taan­kin vam­pyy­rin. Il­man ”­vam­py­ri­soi­tu­mis­ta” he eivät voi ko­kea rak­kau­den ja lii­ton täyt­ty­mystä, ”ol­la yhtä li­haa” il­man, että se oli­si ris­ki Bel­lan hen­gel­le.
Öi­nen lu­mot­tu metsä ta­pah­tu­ma­paik­ka­na, fan­ta­siahäät, kil­pa­rak­kaus ja iden­ti­teet­ti­vaih­dok­set pal­jas­ta­vat kir­jai­li­jan teh­neen Aa­mun­kois­ta erään­lai­sen Sha­kes­pea­ren Kesäyön unel­man tei­ni­ver­sion. Kul­tu­rel­lien viit­taus­ten lisäk­si kou­lu­lai­set voi lä­hettää elo­ku­viin myös ko­ti­ta­lous­tun­tien las­ten­hoi­to-o­suu­den kuit­taa­mi­sek­si. Hä­kel­lyttä­vim­millään Aa­mun­koi ker­too kau­nis­te­le­mat­ta nai­seu­des­ta, ras­kau­des­ta ja odo­tuk­ses­ta, jon­ka ai­ka­na Bel­la saa ol­la myös heik­ko, vä­sy­nyt ja ru­ma, mut­ta toi­saal­ta vam­pyy­ri­ta­ri­na ker­too syn­ty­mi­sen iha­nas­ta, jos­kin ve­ri­sestä ih­meestä. Elämän ja kuo­le­man sa­ma­nai­kai­ses­sa läsnäo­los­sa Aa­mun­koi voi­si ol­la si­sar­teos ku­va­tai­tei­li­ja­toh­to­ri Tee­mu Mäen Death at Work –­sar­jan syn­ny­tys­va­lo­ku­val­le.)
Ou­to ras­kaus käy syväl­le Bel­lan lui­hin ja yti­miin. Myös Twi­light pai­suu mel­kein mur­tu­mis­pis­tee­seen sisältäpäin tu­le­vis­ta sisällön ja muo­don uhis­ta. Kor­nit piir­teet ta­ri­nas­sa ja to­teu­tuk­ses­sa — kil­pa­ko­si­jain pu­ber­teet­ti­nen kes­tomökö­tys, Cul­le­nien mies­ten köm­pelöt vam­pyy­ri­mei­kit, si­vuo­sien pök­kelöt Hunks-lau­mat, töksähtävät muo­don­muu­tok­set näyttä­vik­si tar­koi­te­tuin efek­tein, saip­pua­sar­ja­mai­nen ve­ny­mi­nen ja va­nu­mi­nen – hei­kentävät ko­ko­nai­suut­ta ja imevät fan­ta­sial­ta voi­maa. Aa­mun­koi 1 on kiin­teäm­pi kuin edeltäjänsä, mut­ta ai­ka ajoin elo­ku­va uh­kaa jäh­met­tyy val­ko­kan­kaal­le fleg­maat­ti­se­na ta­ri­na­luu­ran­ko­na — kuin vam­pyy­ri­si­kiön jäytämä ja näi­vettämä Bel­la soh­van­nurk­kaan.
Pi­poa täy­tyy sil­ti nos­taa te­kijäin luot­ta­muk­sel­le yleisöön. Aa­mun­koi 1 on kak­si­tun­ti­nen jon­kin odo­tus­ta ja kai­ken epä­var­muut­ta. Äi­tiys ei näyttäy­dy Bel­lal­le ruu­sui­se­na. Syn­ny­tys on ver­ta ja suo­lenpät­kiä. Me­ne­tyk­sentäy­tei­nen rak­kaus­koh­taus on kui­ten­kin huip­pu­het­ki, kun vam­pyy­rin on vii­mein käy­tettävä ham­pai­taan jo­pa lem­mit­tyynsä. In­ho­rea­lis­ti­ses­sa pi­te­lemättö­myy­dessään – jos­sa on pal­jon myös yli­kypsää kau­neut­ta – Aa­mun­koi ver­tau­tuu näissä koh­den Da­vid Cro­nen­ber­gin bril­jant­tiin kau­hu­fil­min uus­tul­kin­taan The Fly – Kärpä­nen (1986).
Lap­si­vuo­tees­sa ku­mar­re­taan kau­hu­ro­man­tii­kan pe­rin­teel­le ai­na Nos­fe­ra­tus­ta (1922) al­kaen, kun Edward kaar­tuu hen­gettömältä vai­kut­ta­van, kal­va­kan Bel­lan yl­le an­ta­maan pe­las­ta­vat pu­rai­sut kaik­kiin tämän raa­joi­hin. Ja­cob saa hän­kin hädän het­kellä mah­dol­li­suu­den suu­del­maan kier­to­tietä. Hän an­taa te­ko­hen­gi­tystä Bel­lal­le suus­ta suu­hun –­me­ne­telmällä. Syn­ny­tys- ja lap­si­vuo­de­koh­taus on pitkä ja hel­littämätön. Vähään ai­kaan ei elon­merk­kejä Bel­las­sa esiin­ny. Jon­kin ver­ran tois­toa­kin on pu­nasä­vyi­sissä ku­vis­sa tytön sisäe­li­mistä, luon­not­to­man si­kiön rik­ko­mis­ta luis­ta ja ruu­miin ve­ren­kier­ros­ta. Sil­ti koh­taus on in­ten­sii­vi­nen sa­mal­la kun ai­ka tun­tuu pysäh­ty­neen sekä val­ko­kan­kaal­la että kat­so­mos­sa. Uu­tis­ra­por­tit elo­ku­van ai­kaan­saa­mis­ta koh­tauk­sis­ta kat­so­jis­sa joh­tu­vat tus­kin vain ku­vauk­sen vä­rie­fek­teistä. Oh­jaa­ja Con­don pai­naa enimmäk­seen tei­neistä koos­tu­van yleisön päät vam­pyy­ri­ro­mans­sin var­jol­la vas­ten elämän muut­tu­mat­to­mia pe­ru­seh­to­ja. Mel­koi­nen saa­vu­tus viih­de-e­lo­ku­val­ta.
Meye­rin luo­ma Cul­le­nin per­he poik­keaa vam­pyy­rik­li­seistä. Por­raskäytävässä seinää vas­ten lepää suu­ri­ko­koi­nen ris­ti, jon­ka kat­so­ja voi ha­vain­noi­da vain ohi­men­nen. Siitä voi kui­ten­kin pää­tellä, että kru­si­fik­si ei ole pe­lo­te Twi­ligh­tin vam­pyy­ril­le. Kär­si­mystä ko­ros­ta­va ris­ti on vähä­mer­ki­tyk­si­nen esi­ne mor­mo­neil­le, vaik­ka he eivät sitä kielläkään. Tämä voi­si se­littää esi­neen si­joi­tus­pai­kan ku­mos­sa ta­lon lat­tial­la – ei siis ylö­sa­lai­sin! Meyer ha­luaa mor­mo­nien ta­paan nos­taa kär­si­myk­sen ylä­puo­lel­le toi­von. Mut­ta ai­na­kin elo­ku­va­ver­sio ha­luaa sekä syödä kär­si­myk­sen ka­kun että säi­lyttää toi­von lei­vok­se­na siinä rin­nal­la. Mo­lem­pi pa­rem­pi, sa­noo van­ha Hol­lywoo­din vii­saus, ja komp­ro­mis­si pa­nee var­mas­ti kas­sa­ko­neet kil­kat­ta­maan.
Ris­tin syrjäyttä­mi­sestä huo­li­mat­ta Twi­light myötäi­lee sa­no­mas­saan kris­til­li­siä ar­vo­ja. Avio­liit­to ja per­heyh­teys ovat Aa­mun­kois­sa kun­nias­sa, esia­viol­li­sel­le sek­sil­le ja abor­til­le sa­no­taan ei. En­sin mai­nit­tu pe­rus­tel­laan jär­ke­vyy­dellä: vam­pyy­rin ja ih­mi­sen seks­taa­mi­ses­ta kun ei mitään hyvää seu­raa! Jäl­kimmäi­nen esi­tetään Bel­lan va­lin­ta­na, nai­sen oi­keu­te­na omaan ruu­mii­seen­sa.
Si­veys äi­tyy vai­vaan­nut­ta­vaan kitsc­hiin saak­ka ku­her­rus­kuu­kau­te­na, Edwar­din ja Bel­lan kah­la­tes­sa alas­to­mi­na pit­kin kuun­sil­taa. Alas­to­muut­ta to­ki nähdään vain vyötäröstä ylöspäin. Vam­pyy­ri­ta­ri­naan so­pi­vas­ti kal­pea iho on epä­ta­val­li­sen chic, mut­ta nä­ky muu­ten sa­mal­la ker­taa sekä hä­ve­liäs että kiu­soit­te­le­va. Koh­taus­ten es­te­tiik­ka lä­he­nee tässä maut­to­mien, pop­sur­rea­lis­tis­ten ju­lis­tei­den psy­ke­dee­li­se­root­tis­ta ko­ris­teel­li­suut­ta. Avio­lii­ton­kaan jäl­keen ei pal­jas­ta pin­taa pa­ril­ta näy­tetä vyötärön ala­puo­lel­ta, ei edes etäältä tai ta­kaapäin. Vai­ku­tel­ma on ny­kye­lo­ku­vaan tot­tu­neel­ta epä­luon­te­va, siis luon­no­ton ja te­ko­pyhä­kin, kos­ka kui­ten­kin nämä ”a­las­ton­koh­tauk­set” on elo­ku­vaan va­lit­tu kii­hok­keik­si.
Mut­ta sän­gynpää­dyn mur­tu­mi­nen hää­vuo­tees­sa Edwar­din pon­nis­tuk­ses­sa ja jäl­keenpäin val­keat höy­he­net la­ka­noil­la Bel­lan ympä­rillä toi­mi­vat osu­vi­na sym­bo­lei­na. Mie­hen myö­hem­pi pidät­ty­vyys ei au­ta väistämätöntä – kah­den vii­kon ku­lut­tua Bel­lan kuu­kau­ti­set ovat myöhässä. Vam­pyy­ri­mie­hen ei tar­vit­se kuin vähän hou­sul­la heittää!
O­lem­me taas Bel­lan puo­lel­la, kun Kris­ten Stewar­tin kat­sees­ta tun­nis­taa äi­din­vais­ton. Naa­ras­tii­ke­ri­kin välähtää sil­missä puo­li­so Edwar­din ja sydä­nystävä Ja­co­bin pu­hues­sa tyttöä louk­kaa­vas­ti tu­le­vas­ta vau­vas­ta jo­nain ylimääräi­senä, kuin uh­ka­na.
Yk­silöl­listä, ro­mant­tis­ta omien ha­lu­jen tyy­dyttä­mistä tär­keämpänä Aa­mun­koi pitää uh­rau­tu­vaa rak­kaut­ta, jo­ka on su­kua eläin­ten vä­li­sel­le lei­mau­tu­mi­sel­le. Tay­lor Laut­ner — jo­ka täyttää yleisön odo­tuk­set ja rii­suu pai­tan­sa jo en­simmäi­sen puo­len mi­nuu­tin ai­ka­na, jot­ta siitä päästään — on huo­leh­ti­vai­suu­des­saan aiem­paa va­kuut­ta­vam­pi ink­ka­ri-ih­mis­su­si. Lap­sen it­seoi­keu­tet­tu­na kum­mi­na Ja­cob Black unoh­taa kat­ke­ruu­den Edwar­dia koh­taan ja hau­taa myös pa­hat ai­keen­sa tämän jäl­ki­pol­ven suh­teen. Kos­ket­ta­vas­ti Ja­cob pol­vis­tuu Re­nes­mee-vau­van eteen, nöyräs­ti mut­ta näyttäväs­ti kuin en­ti­sa­jan ri­ta­ri. Eleen tei­nimäi­nen köm­pe­lyys ei yhtään vä­hennä koh­tauk­sen ko­hot­tu­nut­ta, pyhältä vai­kut­ta­vaa tun­nel­maa. Jou­lui­nen sei­mia­se­tel­ma­kin nou­see ha­ke­mat­ta mie­leen. (Myös mor­mo­nit viettävät jou­lua.)
Aa­mun­koin en­si­puo­lik­kaas­sa vam­pyy­ri ja ih­mis­su­si liit­tou­tu­vat hoi­vaa­maan nuor­ta äi­tiä. Edwar­din ja Ja­co­bin ris­ti­rii­dat rat­kea­vat vel­vol­li­suu­den­tun­toon ra­kas­tet­tua ja tämän las­ta koh­taan. Ro­bert Pat­tin­so­nin ja Tay­lor Laut­ne­rin häi­lyvän yk­si­pui­set tul­kin­nat saa­vat vii­mein tu­kea en­tistä van­kem­mas­ta ta­ri­nas­ta. Si­vuo­sis­sa Bil­ly Bur­ke isänä ja Eli­za­beth Rea­ser sekä Sa­rah Clar­ke äi­teinä vet­reyttävät luon­ne­ku­vil­laan ajoit­tain sei­sah­te­le­vaa ta­ri­naa.
K­ris­ten Stewart on Twi­ligh­tin täh­ti ja elo­ku­va­sar­jan ole­mas­sao­lon oi­keu­tus. Bel­la jou­tuu ole­maan pit­kiä ai­ko­ja ää­ne­ti. Stewart saa pelkällä ole­muk­sel­laan esiin mor­sia­men ar­kai­lun, vai­mon in­to­hi­mot, ras­kaus­ki­vut ja va­lin­nan­vai­keu­det. Oh­jaa­ja ja ku­vaa­ja las­ke­vat näyt­te­lijätäh­tensä va­raan — eivätkä pe­ty. Bel­la on vuo­den par­hai­ta nais­roo­le­ja. Kris­ten Stewar­tis­ta ei voi ir­rot­taa kat­set­taan. (HB)
05/12/2011

Traileri

Tämä video on ehkä jo poistettu YouTube:sta. Kokeile kuitenkin?

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2020 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy