Yli 10 500 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Syvälle salattu

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2011Kesto: 105 minuuttia
Julkaisija: Nordisk Film 
  
 
Ikäraja:
(13)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 13 vuotta.
VET: 81830  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Nordisk Film) ellei toisin mainita.

Kuvat

Peter Franzén ja Krista Kosonen
Peter Franzén ja Krista Kosonen
Peter Franzén
Peter Franzén
Kai Lehtinen
Kai Lehtinen
Krista Kosonen
Krista Kosonen
Kari Hietalahti
Kari Hietalahti

Elokuva

Syväl­le sa­lat­tu on pie­ni kor­jaus­lii­ke ko­ti­mai­sen elo­ku­van syök­sy­kier­tee­seen, mut­ta mo­nin­ker­tai­nen pa­ran­nus edel­li­seen en­si-il­taan, Li­kai­sen pom­miin.

Syväl­le sa­lat­tu on pie­ni kor­jaus­lii­ke ko­ti­mai­sen elo­ku­van syök­sy­kier­tee­seen, mut­ta mo­nin­ker­tai­nen pa­ran­nus edel­li­seen en­si-il­taan, Li­kai­sen pom­miin. Joo­na Te­lan psy­ko­lo­gi­nen jännä­ri on tuo­tan­nol­li­ses­ti viit­se­liäs ja kau­nis kat­sel­la. Py­rinnöissään ar­vos­tet­ta­va elo­ku­va on myös hy­vin näy­tel­ty.
Pelkän huo­lek­kaan ylös­pa­non ke­hu­mi­nen on elo­ku­va­tai­tees­sa vähän no­loa, mut­ta yri­tetään pa­ras­ta ja kat­so­taan mi­hin se riittää.
Syväl­le sa­la­tun valt­ti on mes­ta­ri­ku­vaa­jan, Kjell La­ger­roo­sin pa­nos. Mol­len Ystävät, to­ve­rit, Ol­li Saa­re­lan Ru­kajär­ven tien ja Kjell Sund­val­lin Metsästäjät ku­van­neen suo­ma­lai­sen sä­vykäs, vii­meis­tel­ty ja hen­gittävä ku­vaus ei jää pin­ta­ko­reu­den as­teel­le. Toi­sen täh­tensä elo­ku­va saa Kris­ta Ko­so­sen ko­mea­na soo­lo­na. Ka­ris­maat­ti­nen Kai Leh­ti­nen isänä, Pe­ter Franzén mys­tee­ri­mie­henä ja si­vuo­sis­sa nähtävät Ter­hi Pa­nu­la äi­tinä, Ris­to Aal­to­nen van­ha­na reh­to­ri­na ja Pent­ti Kor­ho­nen po­lii­si­na, va­kuut­ta­vat he­kin roo­leis­saan. Eri­tyi­sen ilah­dut­ta­vas­ti oh­jaa­ja Te­na saa pal­jon ir­ti myös lap­sinäyt­te­lijästä. Nuo­ri Vil­ja­mi No­jo­nen on var­sin­kin elo­ku­van al­ku­puo­lel­la hy­vin ai­to ja tun­nel­mis­sa läsnä.
K­ris­ta Ko­so­nen esittää lap­suus­paik­ka­kun­nal­le keik­ka­työhön pa­laa­vaa Ni­ko-po­jan yk­si­huol­ta­jaa. Ju­lian pitäi­si toi­mia la­ki­kon­sult­ti­na ”­Pyhäjär­ven” ympä­ristöak­tii­veil­le. Van­ha jär­vi on uhan al­la, kun teol­li­suus­lai­tok­sen, suu­ren työl­listäjän uu­det suun­ni­tel­mat ovat pois­ta­mas­sa sitä kar­tal­ta.
Ju­lia on st­res­saan­tu­nut, kos­ka työhön kes­kit­ty­mi­nen estää kon­tak­tin poi­kaan. Laa­tuai­kaa ei Ni­kol­le riitä, vaik­ka ol­laan yh­dessä reis­sul­la. Vai­kea avioe­ro ja huol­ta­juus­kiis­tat pyö­rivät mie­lessä. Tehtävät eivät su­ju, kos­ka pai­kal­li­set eivät ota ympä­ristön­suo­je­lua omak­seen. Ju­lia jää yk­sin pot­ki­maan tut­kain­ta vas­taan.
Sit­ten al­kaa se ve­den­kar­kai­lu. Ju­lian kort­tee­ri­na toi­mi­van kylä­kou­lun ve­si­put­ket pra­kaa­vat ja koh­ta tul­vii ovis­ta ja ik­ku­nois­ta. Kel­la­ri lai­neh­tii ja Ju­lia ais­tii ta­los­sa ylimääräistä vä­keä, vaik­kei ketään näy. Eloon heräävät myös van­hat kou­lu­ku­vat, jois­ta kuis­kii lap­suu­des­sa vaiet­tu sa­lai­suus.
Teo­rias­sa olen sitä mieltä, että kat­soi­sin vii­kon syömättä Kris­ta Ko­so­sen (tai Mint­tu Mus­ta­kal­lion) kal­tais­ta huip­punäyt­te­lijää, joi­den jo­ka so­lus­ta vir­taa ka­me­ran sil­min elämän­voi­maa ja sie­luk­kuut­ta. Käytännössä Syväl­le sa­lat­tu sai­si sil­ti tar­jo­ta Ko­so­sel­le enemmän pur­ta­vaa. Herkkä, vais­tol­laan ja ä­lyllään ta­sa­vah­vas­ti näyt­te­levä Ko­so­nen on to­si sil­loin­kin, kun elo­ku­va pettää al­la. Oh­jaa­jan yh­dessä Pek­ka Leh­to­saa­ren ja Mik­ko Ten­hu­sen kans­sa pykäämä kä­si­kir­joi­tus hor­jah­te­lee lop­pu­rat­kai­suis­sa koh­ta­lok­kaas­ti. Ta­ri­nan käypäi­nen lo­giik­ka ja psy­ko­lo­gi­nen us­kot­ta­vuus kär­sivät kierrä­tyk­sessä ku­lu­nees­ta, muual­ta lai­na­tus­ta kau­hu­te­ma­tii­kas­ta. Näyttävät efek­tit tar­jo­taan liian­kin hil­lit­tyinä. Jo­kin roi­si ja yletön ve­to oli­si voi­nut pe­las­taa Syväl­le sa­la­tun muis­tet­ta­vak­si.
Kun Ko­so­sen silmät näyttävät su­la­van kou­lun ovien ta­ka­na la­si­pin­nan epä­ta­sai­sis­sa hei­jas­tuk­sis­sa — tai kun jär­ven Ve­den hen­ki (se Näk­ki?) luo­vut­taa saa­liin­sa — voi het­ken hu­mauk­se­na aa­vis­tel­la, mi­hin ehkä py­rit­tiin. Mat­ka jää nyt pa­has­ti kes­ken. Elo­ku­van hauk­ku­jat syyttävät te­kijöitä roh­keu­den puut­tees­ta. Ei osa­ta päättää, tehdäänkö rea­lis­mia vai yli­luon­nol­lis­ta. Puol­ta­jat nä­kevät fil­min ni­mensä mu­kai­ses­ti ja kir­jai­mel­li­ses­ti nou­dat­ta­van Freu­din psy­koa­na­lyyt­tistä tul­kin­taa: sa­lai­suu­det löy­tyvät poh­ja­ker­rok­sis­ta.
Vai­kein­ta elämässä koh­dat­ta­vaa asiaa, lap­sen me­ne­tystä kä­sit­te­levä po­pu­laa­ri­teos on ai­na ar­ve­lut­ta­va. Kos­ka Syväl­le sa­la­tus­sa on mu­ka­na näyt­te­lijä, jol­la on tästä oma­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta, voi­nee luot­taa, että asiaa on har­kit­tu. Syväl­le sa­la­tul­la lie­nee – kes­kin­ker­tai­se­na­kin – te­ra­peut­tis­ta mer­ki­tystä. Kat­so­ja kun pys­tyy niin hyvässä kuin huo­nos­sa­kin elo­ku­vas­sa nä­kemään myös omiaan – ne ”­vii­si ih­meel­listä mi­nuut­tia”. (HB)
01/11/2011

Traileri

Tämä video on ehkä jo poistettu YouTube:sta. Kokeile kuitenkin?

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2022 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy