Yli 10 500 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Romu-Mattila ja kaunis nainen

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2012Kesto: 30 minuuttia
Julkaisija: Ykspihlajan Kinofilm 
  
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Ykspihlajan Kinofilm) ellei toisin mainita.

Kuvat

Outi Airola (kitara) ja Laura Airola (haitari)
Outi Airola (kitara) ja Laura Airola (haitari)
Sami Heinonen, Matti Pellinen ja Leo Käkelä virkamiehinä
Sami Heinonen, Matti Pellinen ja Leo Käkelä virkamiehinä
Lapset?ja Romu-Mattila Ykspihlajan raitilla
Lapset?ja Romu-Mattila Ykspihlajan raitilla
Romu-Mattila satamassa onneaan onkimassa
Romu-Mattila satamassa onneaan onkimassa

Elokuva

Ro­mu-­Mat­ti­la ja kau­nis nai­nen on fil­mi­bal­la­di Kok­ko­lan mai­neik­kaas­ta sa­ta­ma­kau­pun­gi­no­sas­ta Yks­pih­la­jas­ta.

Ro­mu-Mat­ti­la ja kau­nis nai­nen on fil­mi­bal­la­di Kok­ko­lan mai­neik­kaas­ta sa­ta­ma­kau­pun­gi­no­sas­ta Yks­pih­la­jas­ta. Ju­ho Kuos­ma­sen mykkäe­lo­ku­va ker­too su­ru­mie­li­sen yk­silö­ta­ri­nan kär­ryillään kylää kiertävästä kau­pus­te­li­jas­ta. Tämän ly­hyt­fil­min jäl­keen­kin se suu­ri ”­pi­hi­la­jae­lo­ku­va”, niin kuin kok­ko­la­lais­mur­teel­la paik­kaa kut­su­taan, jää vielä te­kemättä. Kä­si­kir­joi­tus, tai usei­ta­kin, oli­si jo val­mii­na toi­mit­ta­ja Ou­ti Ai­ro­lan Yks­pih­la­ja-kir­jas­sa (Art-P­rint 2004). Siitä on Ro­mu-Mat­ti­lan kä­sioh­jel­maan poi­mit­tu muu­ta­mia kieh­to­via tie­tois­ku­ja.
Na­poléon-mykkä­fil­mik­las­sik­ko (1927) le­vittäy­tyy neljän­nellä tun­nil­laan kol­mel­le rin­nak­kai­sel­le val­ko­kan­kaal­le esi­tel­lessään ken­raa­lia Ita­liaa val­loit­ta­mas­sa so­dan kont­rol­loi­dun kaaok­sen kes­kellä. Yleisön täy­tyy ja­kaa tark­kaa­vai­suu­ten­sa saa­dak­seen ko­ko­nais­vai­ku­tel­man Abel Gan­cen suur­työstä. Myös Ju­ho Kuos­ma­sen pie­ni­muo­toi­sem­pi, 16-mil­li­sel­le fil­mil­le ku­vat­tu Ro­mu-Mat­ti­la on esi­tys­ta­vas­saan trip­tyyk­ki. Haas­te kat­so­jal­le on sa­man­kal­tai­nen.
E­si­tys­ti­lan­tees­sa (kan­tae­si­tyk­sessä Yks­pih­la­jan toi­mi­ta­lon la­val­la 26.5. tai var­si­nai­ses­sa Suo­men en­si-il­las­saan So­dan­kylän fes­ti­vaa­lin pik­ku­tel­tas­sa 13.6.) kun­nia­pai­kal­la kes­kiössä on it­se pro­jek­to­rin kan­kaal­le hei­jas­ta­ma elo­ku­va. Val­ko­kan­kaan va­sem­mal­la puo­lel­la Suo­men joh­ta­va fo­ley-ää­niar­tis­ti Heik­ki Kos­ki ”­suo­rit­taa” pai­kan päällä ti­lan­ne­koh­tai­sia synk­ro­ni­te­hos­tei­ta vaih­tu­viin otok­siin, jot­ka ker­to­vat ”­mo­nen­lais­ta” til­pehöö­riä kau­pus­te­le­van Ro­mu-Mat­ti­lan (o­sit­tain to­si­poh­jai­ses­ta) häätö­ker­to­muk­ses­ta. Myyn­tikär­ryn pyö­rien ki­tinä, la­ve­risän­gyn na­ti­na ja hau­li­kon lau­kaus syn­tyvät Kos­sin kä­sissä ja hä­nen ympä­ril­leen keräämästään rek­vi­sii­tas­ta. La­van oi­keal­la puo­lel­la fil­miä var­ten koot­tu or­kes­te­ri soit­taa Mii­ka Snå­ren, Lau­ra Ai­ro­lan ja Oo­na Ai­ro­lan sä­veltämää ja so­vit­ta­maa elo­ku­va­mu­siik­kia.
Yh­dessä kat­so­mi­sen tun­nel­ma, uu­den ko­ke­muk­sen ja­ka­mi­nen muun yleisön kans­sa, lei­juu vah­va­na esi­tyk­sen ympä­rillä. Eris­teillä peh­mus­te­tun pro­jek­to­rin käyn­tiää­ni luo tur­val­li­sen ana­lo­gi­sen taus­ta­na­ku­tuk­sen. Ku­van ajoit­tai­nen huo­jun­ta ei ole ”­di­gi­taa­li­nen”, ai­tout­ta lisäävä efek­ti. Se on vies­ti siitä, että ku­va kul­kee häi­riöil­le alt­tii­na me­kaa­ni­ses­ti fil­mi­por­tin kaut­ta ja hei­jas­tuu kan­kaal­le va­lon läpäi­semänä. Jo­kai­nen esi­tys­ker­ta on si­ten ai­nut­laa­tui­nen li­ve­ti­lan­ne ja fil­mi­kin ku­luu käytössä. Ro­mu-Mat­ti­las­ta on ole­mas­sa vain yk­si esi­tys­ko­pio.
Fyy­si­sistä ä­ni­te­hos­teis­ta käy­tet­ty fo­ley-ter­mi tu­lee me­ne­telmän ura­nuur­ta­jan, ame­rik­ka­lai­sen Jack Fo­leyn mu­kaan. Heik­ki Kos­sin työ­pa­nos­ta on haus­ka seu­ra­ta. Tuu­len su­hi­na pui­den lat­vois­sa syn­tyy muo­vi­pus­se­ja ka­hi­sut­ta­mal­la. Efek­tien ajoi­tus on kaik­ki kai­kes­sa. Ku­va ja ää­ni ki­teyttävät yh­dessä olen­nai­sim­man. Kei­no­te­koi­ses­ta fi­lun­gis­ta tu­lee pa­ra­dok­saa­li­ses­ti rea­lis­ti­sem­paa kuin mi­hin it­se to­del­li­suus pys­tyi­si. Lah­jo­ma­ton ja sen­su­roi­ma­ton reaa­li­maail­ma pääl­lekkäi­si­ne hä­lyää­ni­neen oli­si­kin komp­ro­mis­si, to­sielämä kun ei tai­teel­li­ses­ta vai­ku­tel­mas­ta piit­taa.
Il­man fo­ley-te­hos­tei­ta ja mu­siik­kia Ro­mu-Mat­ti­laa ei voi­si ku­vi­tel­la, ne ovat olen­nai­nen osa esi­tystä. Yk­sin­ker­tai­nen efek­ti ker­too pal­jon, niin kuin nyt ko­li­koi­den ki­linä, kun ”­kau­pun­gin vir­ka­mie­het” las­ke­vat mie­hen kä­teen ”täy­den kor­vauk­sen” pur­ku­tuo­mion saa­nees­ta ko­ti­ta­los­ta. Yks­pih­la­jas­sa esi­tys­pai­kan pi­men­ne­tyistä ik­ku­nois­ta tul­lees­sa pie­nessä va­lon­ka­jos­sa kan­kaan oi­keal­ta puo­lel­ta erot­tui or­kes­te­ri, jo­ka soit­ti mykkä­fil­min ää­ni­rai­dak­si rik­kaan in­tii­miä fil­mi­mu­siik­kia. Mat­ti­lan sy­tyttäessä sa­vuk­keen ka­pa­kas­sa lau­laa kau­nis­ta nais­ta esittävä Ou­ti Ai­ro­la ki­ta­roi­neen kyy­ne­listä Lau­ra Ai­ro­lan säestäessä hai­ta­ril­la. Tässä koh­den elo­ku­vas­sa syn­tyy te­hos­tei­den, mu­sii­kin ja fil­mi­ker­to­muk­sen hui­kein syn­tee­si, eläh­dyttävä yh­teis­vai­ku­tus. Elävä säes­tys ja li­ve­te­hos­teet nos­ta­vat Ro­mu-Mat­ti­lan ko­ko­nais­tai­de­teok­sek­si, Yks­pih­la­ja-hap­pe­nin­gik­si, jo­ka on­kin sen oi­kea olo­muo­to. Oh­jaa­ja-kä­si­kir­joit­ta­ja it­sekään ei voi­si ku­vi­tel­la fil­miä noin vain dvd-hyl­lyyn.
Fil­min herk­kyys vaa­tii esi­tys­ti­lan täy­del­li­sen pi­mentä­mi­sen, jot­ta isol­le kan­kaal­le le­vi­tet­ty 16-mil­li­nen ku­va pää­see täy­sin omil­leen. Tältä kat­so­jal­ta ai­na­kin yh­den ja il­mei­ses­ti tär­keän otok­sen ta­pah­tu­mat jäivät epä­sel­vik­si, kun kan­kaal­la nä­kyi yö­ku­vas­sa vain mus­tan­har­maa­ta Rorsc­hac­hin tes­ti­ku­vaa. (Se, että ku­vit­te­lin kau­niin nai­sen kiertäväk­si ro­ma­nik­si kul­ta­sor­muk­si­neen, on­kin sit­ten jo toi­nen asia!) Par­haim­mil­laan mus­ta­val­ko­fil­mi osoit­tau­tuu kui­ten­kin eri­no­mai­sek­si il­mai­suvä­li­neek­si. Sen silmäl­le ystäväl­li­nen syvä­tark­kuus elää ja hen­gittää luon­non­mu­kai­se­na.
Ro­mu-Mat­ti­la ja kau­nis nai­nen jää puo­li­tun­ti­se­na ehkä liian ly­hyek­si kes­kit­tyäk­seen olen­nai­seen. Tar­koi­tan sitä, että juo­nen ir­ral­li­sil­ta tun­tu­vat lisät vievät vä­lillä huo­mion pääa­sial­ta. Kyläläis­ten ro­mu­miestä koh­taan osoit­ta­ma hyl­jek­sintä ja las­ten ai­heut­ta­ma kiu­sa eivät täy­sin va­kuu­ta näin vä­hien otos­ten va­ras­sa. Mat­ti­la­han kul­kee omaa tietään kär­rynsä kans­sa eikä häi­rit­se ketään. Lap­sia ku­va­taan yh­dessä otok­ses­sa juok­se­mas­sa kär­ry­jen vie­ressä rau­hal­lis­ta kau­pus­te­li­jaa häi­ri­ten. Tästä joh­det­tu vää­ri­nymmär­rys ja ympä­ristön pa­han­tah­toi­suus tun­tu­vat ta­ri­nas­sa liioi­tel­lul­ta. Kivää­rin­piip­pu ovel­la tu­li­jaa vas­tas­sa on Mat­ti­lan edus­ta­maan uh­kaan näh­den yli­lyövää. Sel­lai­sek­si se lie­nee tar­koi­tet­tu­kin, mut­ta ro­mu­kaup­piaan lä­hes traa­gi­seen hah­moon koh­dis­tu­va­na temp­pu ei yllä koo­mi­suu­teen. Vas­tak­kais­ten ele­ment­tien vä­lillä val­lit­see epä­suh­ta, jo­ta ei koh­tauk­sis­sa rat­kais­ta.
Viit­taus van­han suo­mi­fil­min sent­raa­li­sant­ro­jen juo­ru­ku­vas­toon jää eri­koi­suu­dek­si, vaik­ka luo­kin tai­ta­vas­ti muis­tu­mia en­ti­sai­ko­jen suo­raan ka­me­ras­sa to­teu­tet­tui­hin ku­va­kik­koi­hin. 16-mil­li­nen van­ha fil­mi­ka­me­ra – tuo­tan­nos­sa käy­tet­tiin Aki Kau­rismäen ka­lus­toa — aset­ti var­maan­kin omat haas­teet ku­vauk­sis­sa. Ehkä amatöö­rinäyt­te­lijöitä oli­si pitä­nyt oh­ja­ta vielä tiu­kem­mal­la kä­dellä tai va­li­koi­da otok­set tar­kem­min. Nyt fil­missä on pie­niä ryt­mion­gel­mia, jot­ka eivät näyttäi­si joh­tu­van vain li­ve-e­si­tyk­sen ele­ment­tien synk­ro­noin­nis­ta. Tuo­mas Hä­lin graa­fi­ses­ti huo­li­tel­tu­jen vä­li­teks­tien si­joi­tuk­sel­la on vai­ku­tus hyvässä ja pa­has­sa. Mitä il­mais­ta ku­vil­la, mitä teks­tillä – ja missä jär­jes­tyk­sessä? Myös ro­mu­mie­hen ja kau­not­ta­ren koh­taa­mi­nen jää kat­so­jan us­kon va­raan eikä nou­se väistämättömänä ta­ri­nas­ta.
Ro­mu-Mat­ti­la ja kau­nis nai­nen elää elo­ku­va­na täy­sin kes­kus­hah­mon­sa va­ras­sa. Sep­po Mat­ti­lan vä­littö­myy­dessään ihas­tut­ta­va rih­ka­ma­kaup­pias ei kai­paa ympä­ril­leen mo­ni­pol­vis­ta ta­ri­naa tai ko­ris­teek­seen sinänsä haus­ko­ja vit­sejä. Ro­mu-Mat­ti­lan kas­vot, jot­ka muis­tut­ta­vat ele­tyn elämän kau­nis­ta kart­ta­kir­jaa, tuo­vat mie­leen Bus­ter Kea­to­nin van­hoil­la päi­villään. Ka­na­da­lai­ses­sa rau­ta­tie-e­lo­ku­vas­sa The Rail­rod­der (1965) van­han klov­nin naa­ma­ri oli jo uur­tei­nen. Kea­to­nin sa­ma­na vuon­na Sa­muel Bec­ket­tin kans­sa te­kemä mykkä lyhä­ri Film so­pi­su se­kin Ro­mu-Mat­ti­lan fil­mi­ser­kuk­si.
Yh­teis­kun­nal­li­ses­ta yk­sinäi­syy­destä ja kos­mi­ses­ta ir­ral­li­suu­des­ta on ky­sy­mys. Ro­mu-Mat­ti­la hää­detään kier­to­lai­sek­si tai­va­sal­le, nai­nen heittää sor­muk­sen­sa me­nemään – ja ai­na on jo­ku, jo­ka ha­luaa vaih­taa kir­kas­va­lo­lam­pun ”­hyvään hau­lik­koon” (oh­jaa­jan mu­kaan vii­mei­sin idea on lai­nat­tu kir­jai­li­ja Pet­ri Tam­mi­sel­ta).
Sil­ti Ro­mu-Mat­ti­las­ta löy­tyy toi­voa. Hyvät yöt voi sa­noa edes koi­ral­leen. Kal­ja­ha­nat eivät au­kea kul­ku­mie­hel­le pel­killä hy­villä omi­nai­suuk­sil­la, mut­ta ehkä löy­tyy ka­ve­rei­ta, jot­ka keräävät ko­leh­din tuo­pil­li­seen. Yk­sinäi­set­kin saat­ta­vat löytää yössä toi­sen­sa. Jos niin ei ta­pah­du tässä elämässä, niin tai­vaas­sa: siinä mah­dol­li­suuk­sien pa­ra­tii­sis­sa, jok­si elo­ku­vaa hy­vin voi kut­sua – Ro­mu-Mat­ti­la ja kau­nis nai­nen mu­kaan lu­kien. Elo­ku­va­na an­tai­sin sil­le kol­me täh­teä, mut­ta esi­tys­ko­ko­nai­suu­te­na, jol­lai­sek­si se on tar­koi­tet­tu, sil­le kuu­luu vä­hintään neljä täh­teä. (HB)
13/06/2012

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2021 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy