Vih­reä oli laak­so­ni kuu­luu oh­jaa­ja­le­gen­da John For­din ar­vos­te­tuim­piin teok­siin, vaik­ka pys­syt eivät pau­ku­kaan. Wa­le­si­lai­sen kai­vos­kylän koh­ta­lon­het­ket tun­tu­vat kui­ten­kin in­ten­sii­vi­siltä, sillä vik­to­riaa­ni­sen ajan ka­pi­ta­lis­mi on pa­hem­pi vas­tus­ta­ja kuin apas­si so­ta­po­lul­la. Elo­ku­va on aluk­si tur­han hert­tai­nen­kin ja sen­ti­men­taa­li­nen, mut­ta ot­taa yllättävän tiu­kas­ti esil­le am­ma­til­li­sen jär­jestäy­ty­mi­sen tär­key­den. Peh­meän so­sia­lis­min ku­vaus oli mah­dol­lis­ta so­taan liit­tyvässä Yh­dys­val­lois­sa, mut­ta muu­ta­ma vuo­si tästä ti­lan­ne muut­tui ra­di­kaa­lis­ti. Jo­pa kir­kon ja pie­nyh­teisön te­ko­py­hyys saa kyy­tiä.

Per­heyh­teisön mer­ki­tys ko­ros­tuu. Ta­ri­na ker­ro­taan nuo­ren, myö­hem­min var­sin­kin Api­noi­den pla­neet­ta –­sar­jas­ta tu­tun Rod­dy Mc­Dowal­lin sil­min. Elo­ku­van dy­na­mo­na ovat kui­ten­kin isän ja äi­din roo­lis­sa Do­nald Crisp ja Sa­ra All­good.