Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
DVD

13 Assassins

Jusan-nin no shikaku 

Elokuva:
Kuva & Ääni:
Ekstrat:

Tekniset tiedot

Formaatti: DVD
 
Vuosi: 2010Kesto: 120 minuuttia
Julkaisija: Night VisionsKuva:
Anamorfinen 2.35
Ääniraita: Dolby Digital 5.1
 
Ikäraja:
(16)
Kielletty alle 16-vuotiailta. Ohjelman saa luovuttaa vain 16 vuotta täyttäneelle.
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Night Visions) ellei toisin mainita.

Elokuva

Ta­kas­hi Mii­ken ko­meas­sa, kak­si­tun­ti­ses­sa pe­rio­di­fil­missä hyvät sa­mu­rait käyvät an­ka­raan ja epä­toi­voi­seen hyökkäyk­seen taa­tak­seen kestävän ke­hi­tyk­sen 1840-­lu­vun Ja­pa­nis­sa.

Ta­kas­hi Mii­ken ko­meas­sa, kak­si­tun­ti­ses­sa pe­rio­di­fil­missä hyvät sa­mu­rait käyvät an­ka­raan ja epä­toi­voi­seen hyökkäyk­seen taa­tak­seen kestävän ke­hi­tyk­sen 1840-lu­vun Ja­pa­nis­sa. Ni­men kol­me­tois­ta "sa­la­mur­haa­jaa" väi­jyvät pää­kau­pun­ki Edoon mat­kaa­vaa hal­lit­se­van sho­gu­nin sa­dis­tis­ta ve­li­puol­ta. Na­rit­su­gu Mat­su­dai­ran val­taan­nou­su on es­tettävä, jot­ta kan­san ei tar­vit­si­si tu­le­vai­suu­des­sa kär­siä. Myös sho­gu­nin val­ta-a­se­ma voi ol­la uhat­tu­na, jos se me­nettää ala­mais­ten kun­nioi­tuk­sen huo­nol­la käytök­sellään.
Na­rit­su­gus­ta aio­taan Edos­sa ni­metä sho­gu­nin pää­neu­vo­nan­ta­ja. Hä­nellä on tu­ke­naan omien sa­mu­rai­den­sa ky­se­lemätön lo­jaa­li­suus: vaik­ka isäntä tie­detään jul­mak­si rois­tok­si, hä­nen lä­hes ju­ma­li­nen ase­man­sa edel­lyttää alais­ten us­kol­li­suut­ta. Tätä ti­lan­net­ta vas­taan nou­see sho­gu­nin van­hem­pi neu­vo­nan­ta­ja, jo­ka nä­kee kestämättömän ti­lan­teen ja vetää siitä joh­topäätök­set. Shi­ma­da Shin­za­mo­nin joh­ta­mat sa­mu­rait värvätään estämään val­lan tur­me­lus ja sho­gu­naa­tin en­ne­nai­kai­nen tu­ho. Shin­za­mo­nin tehtävänä on sa­la­mur­ha­ta Na­rit­su­gu tiellä Edoon. Nu­me­rot to­sin eivät ole suo­tui­sia: kol­mea­tois­ta sa­mu­rai­ta vas­tas­sa on ole­te­tun seit­semän­kym­me­nen si­jas­ta pa­ri­sa­taa Na­rit­su­gun so­ti­las­ta.
Kult­tioh­jaa­ja Mii­ken tuo­re sa­mu­rai­seik­kai­lu seu­raa suu­ren esi­ku­van, Aki­ra Ku­ro­sawan Seit­semän sa­mu­rain jäl­jillä. Tässä­kin kerätään se­ka­lais­ta seu­ra­kun­taa epäit­sekkää­seen kamp­pai­luun oi­keu­den puo­les­ta. Vii­sas joh­ta­ja va­li­taan ja hä­nen rin­nal­leen enemmän tai vä­hemmän vas­ta­ha­koi­sia, van­ho­ja ja nuo­ria jou­sen, keihään ja mie­kan käyttäjää. As­sas­sii­nit täy­dentävä kol­mas­tois­ta kun­nia­sa­mu­rai on Seit­semän sa­mu­rain le­gen­daa­ri­sen Ki­kuc­hion (Tos­hi­ro Mi­fu­ne) ta­pai­nen ren­to metsäläi­nen Koya­ta (Yu­su­ke Iseya). Tämä osoit­tau­tuu kor­vaa­mat­to­mak­si lä­hi­tais­te­li­jak­si lin­kon­sa kans­sa — ja lo­pul­ta elämää suu­rem­mak­si koo­mi­sek­si hah­mok­si.
13 As­sas­sins pe­rus­tuu Ka­neo Ike­ga­min (jo­ka käyt­ti myös ni­meä Shoic­hu­roy Ike­miya) kä­si­kir­joit­ta­maan ja­pa­ni­lai­se­lo­ku­vaan, jon­ka Eiic­hi Ku­do oh­ja­si 1963. Ku­do (1929 — 2000) mai­ni­taan vain ohi­men­nen mi­nun hyl­lystä­ni löy­ty­vissä eng­lan­nin­kie­li­sissä ja­pa­nin elo­ku­van his­to­rii­keis­sa. Tuot­te­liaan Ku­don mus­ta­val­ko­ver­sio on muo­dol­li­ses­ti pä­tevä, 60-lu­vun muo­dik­kaan mo­der­nis­min lei­maa­ma, tyy­liltään jo van­hah­ta­va ja mel­ko per­soo­na­ton teos. (Sikä­li mikä­li Ju­san-nin no shi­ka­kun eli The Thir­teen As­sas­sins -e­lo­ku­van You­Tu­be-tal­len­tees­ta voi mitään pää­tellä).
Ku­don ai­kaan­saa­mat ku­vat ovat pai­koin ko­mei­ta, mut­ta uus­tul­kin­nal­le fil­mi hä­viää pait­si kes­kin­ker­tai­sem­mal­la oh­jaa­jal­laan, myös vaa­ti­mat­to­man bud­je­tin ra­joi­tuk­sil­la. Ke­vyellä rek­vi­sii­tal­la ja suu­rek­si osak­si pal­jas­ta­vis­sa stu­dio­la­vas­teis­sa to­teu­tet­tu puo­li­tun­ti­nen lop­pu­tais­te­lu jää köyhäk­si Mii­ken in­ten­sii­vi­sen kä­sit­te­lyn rin­nal­la. Uu­des­sa ver­sios­sa rat­kai­su­het­kistä luo­daan hengäs­tyttävä ne­li­kym­men­mi­nuut­ti­nen. Kaik­kien kol­men­tois­ta sa­mu­rai­san­ka­rin yk­silöl­li­set koh­ta­lot piir­tyvät vah­voi­na Mii­ken hal­lit­tua ko­ko­nais­ku­vaa vas­ten.
Vaik­ka Ike­ga­min ta­ri­na on sa­ma, pai­no­tuk­set ovat luon­nol­li­ses­ti eri­lai­sia. To­del­la elä­neen Na­rit­su­gu Mat­su­dai­ran (1811 — 1935) jul­muus jää van­hem­mas­sa elo­ku­vas­sa viit­teel­li­semmäk­si. Mii­ke ja kä­si­kir­joit­ta­jan­sa Dai­su­ke Ten­gan pi­dentävät sa­mo­ja koh­tauk­sia, ikään kuin jäl­kikä­teen pal­jas­ta­vat, mikä al­ku­peräi­sestä jou­dut­tiin "sen­su­roi­maan" pois.
Mo­lem­mis­sa fi­mi­ver­siois­sa avaus­ku­va on ylhäisön jä­se­nen suo­rit­ta­ma sep­pu­ku (ha­ra­ki­ri, ri­tuaa­li-it­se­mur­ha) pro­tes­ti­na ta­pah­tu­neil­le yli­lyön­neil­le. Mii­ken Na­rit­su­gu on jul­mem­pi ala­mais­ten­sa koh­te­lus­sa. Nuo­ren­pa­rin koh­dal­la mor­sia­men rais­kaus ja sul­ha­sen tap­po ovat raaem­pia ja ko­ko­nai­sen per­heen sur­maa­mi­nen näy­tetään yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti.
Mii­ke ki­ristää ruu­via vielä lisää näyttämällä Na­rit­su­gun raa­ja­ri­kok­si te­kemän nei­don alas­to­man var­ta­lon. Tytön vain suul­laan piirtämä kal­lig­ra­fi­kir­joi­tus "ve­rilöy­ly" on lop­pu­fil­miä pii­naa­va joh­toa­ja­tus.
Me­neekö Mii­ke liian­kin pitkäl­le? Voi ol­la, et­teivät vank­ka­te­koi­sen fil­min rat­kai­sun het­ket sit­tenkään pe­rus­te­le alun sa­dis­mia. Teoil­laan pa­ho­lais­mai­sek­si lei­mat­tu Na­rit­su­gu osoit­tau­tuu ole­tet­tua pie­nemmäk­si hah­mok­si, jon­ka pe­lok­kuus (ja jon­ka lau­su­ma kii­tos sur­maa­jil­leen ly­hyen ja sur­kean elämänsä jän­nittä­vimmästä päivästä!) on mel­keinpä pet­ty­mys. Sa­ma — "ei pau­kah­taen vaan ki­tis­ten" — lop­pu­mi­nen vai­va­si myös 60-lu­vun ver­sio­ta. Suu­ri pa­ha osoit­tau­tuu vain ar­ki­sen ah­neek­si ja il­keäk­si mur­haa­jak­si.
Mut­ta lop­pu­koh­taus­ta en­nen nähdään mah­ti­kamp­pai­lu kylässä, jon­ne sa­mu­raim­me ovat aset­tu­neet väi­jymään Na­rit­su­gun jouk­ko­ja. Mii­ke näyttää aluk­si ku­van, jon­ka oi­val­lus on mel­keinpä yhtä mie­leen­pai­nu­va kuin ir­ti­ha­kat­tu kä­si koi­ran suus­sa Ku­ro­sawan Yo­jim­bo-e­lo­ku­van alus­sa. To­sin kylän rai­til­la viat­to­ma­na pis­saa­va pik­ku­poi­ka on tar­koi­tet­tu rau­hoit­ta­maan Na­rit­su­gun tie­dus­te­li­jat, jot­ta pää­jou­kot rat­sas­ta­vat suo­raan an­saan — niin kuin elo­ku­vas­sa käy­kin.
Tais­te­lu ete­nee jou­sien käytöstä keihäi­siin ja lä­hi­tais­te­lun tuok­si­nas­sa esiin ve­det­tyi­hin sa­mu­rai­miek­koi­hin. Myös Shin­zae­mo­nin po­ru­kan räjäh­de-eks­per­tit ovat toi­min­nas­sa ja ori­gi­naa­li­na temp­pu­na nähdään tu­li­selkäi­nen härkä­lau­ma vi­hol­lis­ta tal­lo­mas­sa. Se ky­sy­mys tyl­siltä loo­gi­koil­ta vain herää, et­teivätkö tuo­hon ai­kaan jo käytössä ol­leet tu­lia­seet oli­si rat­kais­seet tais­te­lua he­ti kät­te­lyssä Na­rit­su­gun voi­tok­si? Nyt am­pu­mis­ta ei nähdä. Ta­ri­na tai­taa­kin ol­la kek­sit­ty uus­le­gen­da? Sen lo­puk­si vii­ta­taan his­to­rian­kir­joi­tuk­seen, jon­ka mu­kaan Na­rit­su­gu Mat­su­dai­ra kuo­li 24-vuo­tiaa­na Edon mat­kal­la, mut­ta vi­ral­li­sen tie­don mu­kaan sai­rau­teen.
Ta­kas­hi Mii­ken, 52, sa­mu­rai­kat­raas­sa kaik­ki ovat per­soo­nia. On ku­vaa­vaa, että jou­kon joh­ta­ja Shin­zae­mon (Ko­ji Ya­kus­ho) kut­su­taan tehtävään kes­ken elä­kepäi­vien rau­hal­li­sen ka­la­ret­ken, kun pal­ve­li­ja kah­laa ve­teen kan­taen miek­ko­ja, jot­ka mes­ta­ri saa vaih­taa on­gen ti­lal­le. Ve­te­raa­ni­sa­mu­rain rin­nal­la tär­keimmäk­si tais­te­li­jak­si nou­see Shin­zae­mo­nin vel­jen­poi­ka, jo­ka on lup­poai­ka­naan sor­tu­nut uh­ka­pe­liin ja nais­ten­nau­rat­ta­mi­seen. Suu­ren tehtävän kou­li­ma­na velt­to nuo­ri­mies kui­ten­kin ko­hoaa ai­don sa­mu­rain mit­taan. Kiin­nos­ta­va on myös po­ru­kan nuo­rin Ogu­ra Shou­ji­ro (Ma­sa­ta­ka Ku­bo­ta), jon­ka en­simmäi­sessä tais­te­lus­sa ro­ni­nei­ta, isännättö­miä sa­mu­rai­ta, vas­taan suo­rit­ta­ma sur­ma on po­jal­le pysäyttävä tu­li­kas­te.
Tin­kimättömänä ja lois­te­liaa­na­kaan 13 As­sas­sins ei nou­se Seit­semän sa­mu­rain ihan­teel­li­suu­teen ja unoh­tu­mat­to­maan rik­kau­teen ja sen hen­kilöi­den sy­vyy­teen. Ku­ro­sawan klas­sik­ko le­vittää isol­le kan­kaal­le ko­ko­nai­sen his­to­rian, maail­man ja sen in­hi­mil­li­syy­den kir­jon rak­kau­des­ta kuo­le­maan ja on­nes­ta pet­ty­myk­seen. Mii­ken elo­ku­va esittää ni­hi­lis­ti­sen synkän sii­vun, sat­tu­muk­sen, jos­sa hah­mot ovat pel­kis­tet­tyjä kuin puu­piir­rok­ses­sa. Omal­la ta­val­laan 13 As­sas­sins on kyllä yhtä nau­tit­ta­va kat­so­mis­ko­ke­mus ja osoi­tus Mii­ken gen­re­tai­dois­ta kuin sa­mu­railänkkä­rinsä Su­kiya­ki Wes­tern Djan­go (2007).
Ja­pa­ni­lais­ver­sio on pa­ri­kym­mentä mi­nuut­tia pi­tem­pi. Ly­hyem­pi leik­kaus on tiettäväs­ti Mii­ken siu­naa­ma. Kes­to le­vyllä on ta­san kak­si tun­tia, ei ta­ka­kan­nen il­moit­ta­ma 125 mi­nuut­tia. (HB)
21/01/2013

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy