K­jell Westön ar­vos­tet­tuun ro­maa­niin pe­rus­tu­va ja kir­jai­li­jan kä­si­kir­joi­tu­sa­vul­la työs­tet­ty Missä kul­jim­me ker­ran on saa­nut murs­ka­tuo­mioi­ta ja ai­na­kin le­vy­kan­nen mu­kaan myös hy­viä ar­vioi­ta. To­tuus löy­tyy näi­den vä­listä.

An­sio­kas­ta on se, että suo­men­kie­li­nen kat­so­ja ja lu­ki­ja saa kä­si­tyk­sen ruot­sin­kie­li­sen väestön kaik­kea muu­ta kuin ho­mo­ge­ni­ses­ta ra­ken­tees­ta. On pie­ni ylä­luok­ka, pal­jon kes­ki­luok­kaa ja pal­jon työläi­siä. To­sin tämän te­ki jo kir­ja. Mikä on elo­ku­van lisäar­vo?

Siitä oli­si kan­nat­ta­nut jul­kais­ta te­le­vi­sios­sa näh­ty pitkä ver­sio, sillä kak­si tun­tia on pe­rin ly­hyt ai­ka ku­va­ta 40 vuot­ta maan kiih­keintä his­to­riaa.

Po­li­tii­kan silmä­la­sien lä­pi lä­hes­ty­mis­ta­pa on puo­luee­ton ja pa­si­fis­ti­nen. Pu­nais­ten al­le vuo­den kestä­nyt öykkäröin­ti ku­va­taan suo­raan, sa­moin sitä seu­ran­nut val­koi­nen mie­li­val­ta, jo­ka lo­pul­ta kes­ti sisäl­lis­so­dan tör­keän lo­pun, van­ki­lei­rien, 1930-lu­vun fa­sis­min ja ai­na jat­ko­so­dan lop­puun saak­ka.

Se jää kui­ten­kin ai­na ker­to­mat­ta, mikä on pu­nais­ten vah­vin ar­gu­ment­ti his­to­rial­lis­ten fak­to­jen va­los­sa. Edus­kun­ta va­lit­tiin lail­li­sis­sa vaa­leis­sa 1916. Kun kan­sa ää­nes­ti so­siaa­li­de­mok­raa­teil­le enem­mistön, edus­kun­ta ha­joi­tet­tiin. Se aloit­ti mie­li­val­lan. Oli­si mie­len­kiin­tois­ta, jos jo­ku kir­joit­tai­si fan­ta­sia­ro­maa­nin siitä, mitä oli­si ta­pah­tu­nut, jos par­la­men­ta­ris­min tie oli­si he­ti otet­tu kul­jet­ta­vak­si. Tus­kin­pa oli­si saa­tu pu­nai­nen Suo­mi, tus­kin­pa yhtä huo­no vaih­toeh­to. Va­sem­mis­ton ra­di­ka­li­soi­tu­mi­nen oli­si ai­na­kin lien­ty­nyt.