Toi­nen maail­man­so­ta jät­ti mo­nen­lais­ten hen­kis­ten ja fyy­sis­ten ar­pien lisäk­si jäl­keensä mit­ta­van määrän me­tal­lia. Si­vii­liväestöä aja­tel­len vaa­ral­li­sim­pi­na näyttäy­tyivät sak­sa­lais­ten hau­taa­mat maa- ja me­ri­mii­nat. Kan­sainvä­li­sen so­taoi­keu­den mu­kaan Sak­san kan­sa sai lu­van hoi­taa ai­heut­ta­man­sa va­hin­got pois ja­lois­ta.

Sak­sa­lai­set pi­tivät Tans­kan län­si­ran­nik­koa st­ra­te­gi­ses­ti mer­kittävänä, tär­keänä osa­na At­lan­tin val­liaan. Liit­tou­tu­nei­den as­kel­mien osues­sa mui­hin koh­tei­siin, so­danjäl­kei­nen rai­vaus­työ oli huo­mat­ta­va.

Tans­ka­lais­ken­raa­li Ras­mus­sen saa tehtäväk­seen yh­den ran­tapätkän tyh­jentä­mi­sen val­von­nan. Fyy­sistä työtä toi­mit­ta­maan saa­puu pie­ni jouk­kueel­li­nen sak­sa­lai­sia kou­lu­poi­kia. Ko­ke­nut Ras­mus­sen tar­tut­taa maail­man­so­dan vä­ki­val­tai­sen tun­ne­ti­lan hau­rai­siin poi­kiin, kos­to to­teu­te­taan pe­lon ja nälän kei­noin.

Oh­jaa­ja-kä­si­kir­joit­ta­ja Mar­tin Zandv­liet pys­tyttää kos­ket­ta­vaa draa­maa, mii­no­jen jat­ku­va räjäh­dy­salt­tius kul­kee kä­sikkäin nuor­ten, viat­to­mien poi­kien tei­ni-iän tuo­man herk­kyy­den kans­sa. Kau­hu on jat­ku­vas­ti läsnä, ti­lan­ne päällä. So­dan il­ma­pii­ri on ole­mas­sa, pas­si­voi­tu­nee­na­kin. In­hi­mil­li­set piir­teet py­syvät pii­los­sa pitkään. (VA)