Vei­ja­ri­va­koo­jat kir­maa­vat sa­la­peräi­sen syn­di­kaa­tin perään pe­lissä, jos­sa pa­nok­si­na on elämä, kuo­le­ma ja — kuin­kas muu­ten — iso us­bi­ti­kul­li­nen sa­lai­suuk­sia. Van­ho­ja kep­po­siaan vet­reäs­ti tar­joi­le­va toi­min­ta­viih­dy­ke ra­ken­taa odo­tus­ten mu­kai­sen ket­jun stunt­te­ja, joi­den ympä­ril­le ta­ri­na kie­tou­tuu saa­mien­sa mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan.

Tiuk­kaot­sai­sen agent­ti-jännä­rin si­jaan tar­jol­la on tiu­kas­ti pop­corn-hen­ki­nen vyyh­ti toi­min­taa ja huu­mo­ria, joi­ta tar­joil­laan ta­sai­sel­la tah­dil­la ja li­ki yhtäläi­sissä mää­rin. Te­kijät ker­to­vat et­si­neensä hyvää yh­dis­telmää tu­tun ja uu­den vä­listä, minkä seu­rauk­se­na ta­ri­na­kin mais­tuu us­kol­li­sel­ta sar­jan DNA:l­le. Lop­pu­tu­los on tur­han­kin tut­tu ja vail­la jän­ni­tystä, mut­ta sol­ju­vaa viih­dettä yhtä kaik­ki.