Selväs­ti amatöö­ri­voi­min suo­raan te­le­vi­siol­le tai vi­deol­le tuo­tet­tu nuo­ri­so­ku­vaus The Good Hu­mour Man yllättää myön­tei­ses­ti, vaik­ka jäl­leen ker­ran tai­pu­mus jättää elo­ku­van ni­miä suo­men­ta­mat­ta kum­mas­tut­taa.

Sa­na­val­mis nuo­ri­mies liik­kuu pik­ku­kau­pun­gin köy­hien poi­kien kans­sa, jot­ka pitävät vi­haa pa­rem­pi­taus­tais­ten kans­sa S.E. Hin­to­nin ro­maa­nien hen­gessä. Uut­ta on ar­jen tark­kuus. Pää­pa­rin (Nat­han Ste­vens ja Ca­me­ron Ric­hard­son) elo ku­vaa eri­no­mai­ses­ti ystä­vyy­den mer­ki­tystä. Har­vem­min rak­kaut­ta­kaan ku­va­taan yhtä tuo­rees­ti.

Hyvä va­lin­ta on myös si­joit­taa ta­pah­tu­mat vuo­teen 1976. Hip­piai­ka oli men­nyttä, eikä punk vielä vai­kut­ta­nut ko­ko voi­mal­laan.

An­kein vä­risä­vyin ku­vat­tu ko­ko­ku­va ei ai­van pidä yk­si­tyis­koh­tia ku­ris­sa. Dia­lo­gi­pai­not­tei­nen 5.1-ää­ni­rai­ta ei juu­ri­kaan luo ti­laa. Le­vyl­le ei ole tal­len­net­tu ekst­ro­ja.