Amatöörimäinen hahmopyttipannu esittelee kirjavan joukon hahmoja, joille käy ensin huonosti moneen kertaan ja monesta kuvakulmasta, ja heti perään vähän paremmin yhdestä näkövinkkelistä.
Amatöörimäinen hahmopyttipannu esittelee kirjavan joukon hahmoja, joille käy ensin huonosti moneen kertaan ja monesta kuvakulmasta, ja heti perään vähän paremmin yhdestä näkövinkkelistä.
Uninen, etäinen ja visuaalisesti kikkaileva elokuva on kiinnostuneempi rosoisesta estetiikasta kuin mistään varsinaisesta tarinasta. Elokuvan krooninen keskinkertaisuus selittynee osin sillä, että tekijät turvautuivat joukkoistamisen voimaan miettiessään valintojaan. Lopulta paras kehu, jonka tälle voi antaa on, että elokuva — toisin kuin sitä audiovisuaalisesti muistuttava Tony Scottin "Domino" — ei aiheuta pahoinvointia.
Kuva näyttää käsivarakuvauksesta ja paikoin kelmeästä patinoinnista huolimatta terävältä ja luontevalta. Kaikenlainen visuaalinen kikkailu saa tämän tuntumaan taidekoulun päättötyöltä, mutta lopulta ilme on hyvä. Alkutekstien silmiinpistävä maininta "apprentice editor" puolestaan selittyy sillä, että tekijät antoivat elokuvan osittain yleisön leikattavaksi. Pliisu ääniraita. Kuvasuhde on melkein alkuperäinen, mutta hienoista trimmausta on tehty 1.85:1-suhteesta 1.78:1-suhteeseen. (IJ)