Hämärän ra­ja­mail­la riu­tu­va et­sivä (ad­dik­tik­si mei­kat­tu Ni­co­le Kid­man) tal­laa Los An­ge­le­sin ka­tu­ja ja ja­noaa kos­toa kuin zom­bie tuo­ret­ta li­haa. Kii­ka­ris­sa on van­ha tut­tu pei­te­tehtävästä vuo­sien ta­kaa, mut­ta se mitä sil­loin ta­pah­tui ja mi­hin nyt pää­dytään avau­tuu mys­tee­rin ta­voin.

Ku­vauk­sel­li­ses­ti vir­keä ja dra­ma­tur­gi­ses­ti vet­reä elo­ku­va on yhtä lail­la tiuk­ka pa­la pur­ta­vak­si ku­ten vuo­den van­ha meet­vurs­ti. Ta­ri­nan määrä­tie­toi­nen san­ka­ri tun­tuu käyttäy­tyvän yhtä pal­jon pank­ki­ros­von kuin näitä jah­taa­van po­lii­sin ta­voin, mut­ta juu­ri tässä on ta­ri­nan suo­la.

U­pea al­ku an­taa lu­pauk­sia jo­pa 4-5 täh­den elä­myk­sestä, mut­ta tah­ti hengäs­tyy ja pa­let­ti ra­koi­lee har­mil­li­ses­ti lop­pua koh­den. Lan­ko­jen päät­te­ly lo­pus­sa on ker­ron­nal­li­ses­ti pe­rin ele­gant­ti, mut­ta hah­mo­jen lo­pul­ta lä­pikäymät suu­ret trau­mat eivät is­ke niil­le tar­koi­te­tul­la pai­nol­la. Etäi­sek­si jäävä trip­pi on tästä huo­li­mat­ta hyvä.