Tämä on Timo Koivusalon uran paras elokuva.
Tämä on Timo Koivusalon uran paras elokuva. Ikävä vitsi on kuultu ehkä aiemmin, mutta se on totta.
Risto Räppääjä on vaikea taitolaji, sillä siitä pitävät lapset, sitä inhoavat nuoret, se jättää välinpitämättömäksi aikuiset ja saa keski-ikäiset viihtymään.
Esko Roine palaa elokuvan pariin rikkaana ex-oopperalaulajana, joka päättää diagnoosin kuultuaan ohjata perintönsä kaukaiselle sukulaiselleen. Edellisessä osassa Vesa Vierikko pelasti koko elokuvan, mutta nyt RR ja Nelli Nuudelipää hoitavat homman jo rutinoituneina lapsinäyttelijöinä.
Kummeli-velhon Heikki Silvennoisen pieni rooli vanhana Ristona on luultavasti tylsin miehen kaikista rooleista. Hänen karmansa kai on tämä: lyhyt toimii, pitkä ei.
Elokuvasarjan yhteydessä on muistettava yksi vaativa taso: musiikki innostaa ja on myös hauskaa. Esa Nieminen lienee suomalaisen musiikkimaailman aliarvostetuimpia mestareita. Jos haluaa tehdä suurille nimille iskelmää, kohtalo on tämä. Elokuvissa näitä sävellyksiä voi kuitenkin ihastella, sillä musikaali muuttuu kielenkäänteessä haukoteltavaksi. Näin ei käy. Ei tälläkään kertaa.
Laadukas kuva toistaa asiaan kuuluvat pastellivärit tarkasti ja muutenkin kaikki on ammattimaisen näköistä. Ääniraita edustaa BD-tekniikan alkuhämäriä, sillä ainoastaan PCM ja DD5.1 ovat saatavilla, mutta hyvin soivat nekin. Ekstroissa 18 min. hahmoesittelyjä, 34 min. dokumentit, 5 min. musiikkivideoita ja peräti 35 sekuntia poistettuja kohtauksia. (PS)