Jock Ma­ho­neyn jär­jes­tyk­sessään toi­nen Tar­zan-e­lo­ku­va, Tar­za­nin tu­li­koe, tuo vii­dak­ko­mie­hen 1960-lu­vun alun tee­moil­le. Hoi­vaa­va Tar­zan ei to­sin ol­lut mikään har­vi­nai­suus 1910-lu­vul­la, kun al­ku­peräi­set en­simmäi­set ro­maa­nit il­mes­tyivät.

Kat­so­ja saat­taa ih­me­tellä pää­hen­kilön miek­kai­lu­tai­toa, mut­ta se­kin on lo­pul­ta peräi­sin Ed­gar Ri­ce Bur­rough­sin kir­jois­ta. Eihän Tar­zan mikään kah­den maail­man par­haan miek­kai­li­jan John Car­te­rin ve­roi­nen ole, mut­ta hän tu­tus­tui la­jiin jo ro­maa­neis­sa Talt­tu­ma­ton Tar­zan (Xu­jan so­tu­rei­ta vas­taan: Tar­zan the Un­ta­med, 1920), Tar­zan, vii­da­kon val­tias (kes­kiai­kai­sia ri­ta­re­ja vas­taan: Tar­zan, Lord of the Jung­le, 1927) sekä Ta­zan ja ka­donnt val­ta­kun­ta (mui­nai­sia roo­ma­lai­sia vas­taan: Tar­zan and the Lost Em­pi­re, 1928).

Seik­kai­lu tun­tuu toi­mi­val­ta. Kos­ka Aa­sian ky­syntään ha­lut­tiin vas­ta­ta, mu­ka­na on da­lai­la­ma­mais­ta fi­lo­so­fiaa. Län­ne­ne­lo­ku­vien ja his­to­rial­lis­ten spek­taak­ke­lei­den muis­tet­ta­vis­ta si­vu­roo­leis­ta pa­rem­min tun­ne­tun Woo­dy St­ro­den hir­mu­va­li­tias Khan kuu­luu kon­nien kär­ki­kaat­tiin.