Pie­nen bud­je­tin kau­hue­lo­ku­vis­ta ai­na sci­fiin ja vä­ki­val­ta-ai­hei­siin eden­nyt oh­jaa­ja Da­vid Cro­nen­berg te­kee 2000-lu­vul­la elo­ku­viaan aiem­paa hil­li­tympään tyy­liin ja tah­tiin, mut­ta ta­so on py­sy­nyt kor­keal­la. Eas­tern Pro­mi­ses ei py­ri enää sho­kee­raa­maan, vaik­ka vä­ki­val­taa ku­va­taan pe­rin rea­lis­ti­ses­ti.

Uu­tu­kai­sen vah­vuus on tyy­likkäässä Ste­ve Knigh­tin kä­si­kir­joi­tuk­ses­sa ja sau­mat­to­mas­sa näyt­te­lijän­työssä (hie­no pa­ri Vig­go Mor­ten­sen ja Nao­mi Watts). Heidän tiensä koh­taa­vat Lon­toon venäläis­ma­fiaa ku­vaa­vas­sa ta­ri­nas­sa, jo­ka ker­too kuol­leen ilo­tytön ja tämän vau­van ai­heut­ta­mas­ta häm­men­nyk­sestä.

Ma­fia­ta­ri­nat ovat pe­rin­tei­ses­ti ku­van­neet ame­rik­ka­lais­ta ka­pi­ta­lis­mia. Nyt tätä voi­si kääntäen tul­ki­ta si­ten, että USA al­kaa muis­tut­taa itäistä rau­han­kump­pa­niaan: ri­kol­li­suus, te­hot­to­muus ja to­ta­litä­ris­mi, jo­pa ri­kol­li­suus, yh­distävät.

Juon­ta enempää pal­jas­ta­mat­ta voin ke­hua kli­seitä kaih­ta­via rat­kai­su­ja. Pää­pa­ri ko­kee yh­tey­den, mut­tei var­si­nais­ta ro­mans­sia. Ma­fia­po­mon hult­tio poi­ka (Vin­cent Cas­sel) tuo­daan kli­seenä näyttämöl­le, mut­ta häntä ei pi­detä sel­lai­se­na lop­puun saak­ka.

Venäjän van­ki­la­kult­tuu­ria ja ta­tuoin­te­ja har­ras­ta­vil­le elo­ku­va an­taa lisänsä, sik­si au­tent­ti­seen jäl­keen on py­rit­ty. Venäläi­nen tun­teel­li­suus ja sen kääntö­puo­li, ih­mis­hen­gen vähäi­nen ar­vo, osa­taan ku­va­ta tar­kas­ti.