Seitsemän täysin irrallista lyhytelokuvaa yhteen niputettuna, mutta näyttelijäkaarti on odottamattoman nimekäs.
Seitsemän täysin irrallista lyhytelokuvaa yhteen niputettuna, mutta näyttelijäkaarti on odottamattoman nimekäs. Gerard Butler on itsemurhaa hautova epätoivoinen ja epäuskottava kirjailija Englannissa (Please!, 2001). Stellan Skarsgård on Treblinkan keskitysleirin kommendantti, joka rakentelee käkikelloja ja kaveraa jutalaispalvelijansa kanssa (Torte Bluma, 2005). Julie Delpy on psykiatrin luonna pikkutytöstä asti kulkenut nainen, joka nyt päätyy talon katolle masennustaan puntaroimaan (Notting Hill Anxiety Festival, 2003). Imelda Staunton on luksushotelliin viimeiseksi yökseen kirjautuva pirteä eläkeläinen, jonka suvussa kaikki ovat kuolleet tasan 57-vuotiaina (Ready, 2002). Charlie Sheen ja Anna Faris juontavat tavauskilpailua (Spelling Bee, 2004). Eva Mendes on tien varteen jäänyt nainen, jonka apuun saapuu nykypäivän mekaanikkoritari (Guilty Hearts, 2005). Kathy Bates on tuomari, joka kuulee köyhän maahanmuuttajan unelmia (The Ingrate, 2004).
Lähes kaikkia tarinoita vaivaa samat ongelmat: tarina on tyhjänpäiväinen, hahmot täysin epäuskottavia ja audiovisuaalinen toteutus jää videomaiseksi yliyrittämiseksi. Poikkeuksen muodostaa Imelda Stauntonin tähdittämä ja Savina Dellicourin ohjaama yllättävä tarina, joka on hauska ja elegantti — paitsi puitteiltaan, myös ennen kaikkea narratiiviltaan. Myös Charlie Sheenin ja Anna Farisin läppä jaksaa huvittaa yhden katselukerran yli. Näitä kahta lukuun ottamatta tarjonta on yhden tähden kuraa.
Kuva on karmean huono: jälki on todella pehmeää, mutta jatkuva reunavärinä tuo toistoon rapeutta. Taso vaihtelee hieman lyhytelokuvasta toiseen, mutta vain vähän. Yksinkertainen ja selkeä ääniraita toistaa dialogin puhtaasti. Ekstraton. (IJ)