Teat­te­ri­mie­hen (An­to­nio Ban­de­ras) toi­mit­ta­ja­vai­mo (Em­ma Thomp­son) hä­viää ka­don­nei­ta ih­mi­siä kos­ke­neen leh­ti­ju­tun ta­kia. Par­ra­kas Ban­de­ras on yllättävän us­kot­ta­va roo­lis­saan. Juo­neen se­koi­te­taan selvännä­kijän ky­kyjä, mikä muu­ten oli­si lap­sel­li­nen rat­kai­su. Nyt ei ai­van näin hei­kos­ti ole, sillä fan­ta­sia­ta­so kuu­luu eli­mel­li­ses­ti eteläa­me­rik­ka­lai­seen kult­tuu­riin, esi­mer­kik­si ro­maa­ni­tai­tee­seen. Ta­ri­na poh­jau­tuu osin to­si­ta­pah­tu­miin. Etelä-A­me­ri­kan pi­meää 1970-lu­kua ku­vaa­vat elo­ku­vat ovat mie­len­kiin­toi­sia kat­soa, kun olen tu­tus­tu­nut maa­no­san vii­ni­mai­hin vas­ta vii­mei­sen kym­me­nen vuo­den ai­ka­na. Elo­ku­van mu­kaan jun­tan seit­semän hal­lin­ta­vuo­den ai­ka­na 30 000 ih­mistä hä­vi­si. Vä­ki­lu­kuun suh­teu­tet­tu­na se on vä­hemmän kuin Suo­men sisäl­lis­so­dan ai­ka­na kuo­li ih­mi­siä val­koi­sen ja pu­nai­sen ter­ro­rin täh­den.

Laa­du­kas ku­va käyttää hyväk­seen do­ku­men­teil­le tyy­pil­listä ra­kei­suut­ta. Sel­keä ää­ni­rai­ta. Säädä DD5.1 –­rai­ta me­nus­ta, muu­ten pääl­le tu­lee 2.0. Ekst­roi­hin on tal­len­net­tu 6 min. päätäh­tien haas­tat­te­lu­ja, 12 min. ylijäämä­ku­vaa ja trai­le­ri.