Oscar-palkittu newyorkilainen dokumentaristi Alex Gibney kääntää Enronin skandaalin ja USA:n terroristikuulusteluiden jälkeen huomionsa WikiLeaks-ilmiöön.
Oscar-palkittu newyorkilainen dokumentaristi Alex Gibney kääntää Enronin skandaalin ja USA:n terroristikuulusteluiden jälkeen huomionsa WikiLeaks-ilmiöön. Dokumentti valottaa runsaan arkistomateriaalin ja vakuuttavan tasapuolisesti järjestettyjen haastatteluiden kautta WikiLeaks-organisaation syntyä, toimintamekanismeja ja ennen kaikkea sen perustajan, australialaissyntyisen Julian Assangen matkaa hakkerista vapaan tiedon profeetaksi. Myös Assangea vastaan Ruotsissa nostetut raiskaussyytteet saavat osansa huomiosta, mutta tältäkin osin dokumentti onnistuu paitsi tarjoamaan uutta tietoa ensikäden haastatteluiden kautta myös välttämään sensaatiohakuisen riepottelun.
Haastatteluissa kuullaan Assangen ohella mm. WikiLeaksin kakkosmiehinä aikoinaan toimineita Daniel Domscheit-Bergiä ja James Ballia, tietovuotaja Bradley Manningin esimiestä ja kymmenvuotisen pestin sekä NSA:n että CIA:n johtajana tehnyttä Michael Haydeniä. Myös toinen Assangesta rikosilmoituksen tehneistä ruotsalaisnaisista kertoo tapahtumista oman kantansa. Arkistomateriaalin kautta mukaan leikataan vielä soundbite-luokan lainauksia pitkältä listalta amerikkalaisia vaikuttajia aina Michael Moresta Hillary Clintoniin ja Barack Obamaan. Edward Snowden ei vielä tämän dokumentin aikajanalle mahdu.
Rauhallisesti, mutta ajatuksella avautuva tuhti dokumentti luo tähän mennessä kattavimman katsauksen WikiLeaksin toiminnasta. Kerronnan keskiössä on itseoikeutetusti liikkeen isä Julian Assange, joka jo nuorella iällä oli mukana NASA:n järjestelmät hakkeroineessa ryhmässä ja vietti sittemminkin päivänsä tietoverkkojen salaisuuksia troolaten — ja todellisia tai kuviteltuja pukumiehiä pakoillen — kunnes aika oli kypsä vapaan tiedon joukkoistamiselle. Dokumentti ei esitä Assangea yksinomaan positiivisessa valossa, vaan idealismin, paranoian ja verrattaisen rock-tähden statuksen välistä vilahtelee paikoin huolestuttavan ehdottomia ajatuksia ihmishengen arvosta, oman organisaation kontrolloimisesta ja jopa oman suvun jatkamisesta. Näiden puolien arvioimiseen dokumentti ei kuitenkaan anna paljoa apuja.
Assangen kanssa yhtä paljon huomiota saa ensimmäinen tunnettu WikiLeaks-tietovuotaja Bradley Manning, nykyään Chelsea Manning. Vankilassa tätä nykyä istuvaa Manningiä ei dokumentissa haastatella, mutta tallentuneiden chatti-keskusteluiden ja runsaan arkistomateriaalin myötä myös hänestä rakentuu paljon lehtijuttuja monipuolisempi kuva. Manningin tarinaa seuratessa ei voi välttyä ajatukselta, että syyskuun 11. päivän jälkeisessä ilmapiirissä pahisten nappaaminen tuntuu sumentaneen paitsi ihmisoikeustajun monella eri portaalla myös tietoturvan käsitteen. Manning oli vain yksi arviolta noin neljästä miljoonasta ihmisestä, jolla oli pääsy huippusalaiseksi luokiteltuihin tietoihin, ja pieni osa aineistosta oli jo muutenkin päätynyt nettilevitykseen youtube-videoina, joten merkittävä vuoto tuntuu olleen vain ajan kysymys.
Mainio dokumentti tekee ansiokasta työtä ilmiön taustojen esittelemisessä ja tuntuu onnistuvan tässä kiitettävän puolueettomasti. Olipa katsojan kanta tapahtumiin mikä tahansa tuo tämän näkeminen varmasti lisää harmaasävyjä mustan ja valkoisen ääripään väliin. Dokumenttina tämä on positiivinen yllätys, ja ehdottamasti näkemisen arvoinen tapaus.
Kuvanlaatu vaihtelee pehmeästä keskinkertaisen jäsentyneeseen aina kuvalähteen mukaan. Jälki ei poikkea edukseen hyvästä DVD:stä kuin muutamassa yksittäisessä otoksessa. Puhdas ääniraita toistaa puheen moitteitta ja elävöittää taustoja hillitysti musiikilla. Mukaan on livahtanut yksi silmään pistävä käännösvihre: järjestöstä eroaminen kääntyy suomennoksessa koko järjestön lopettamiseksi. Ekstraton. (IJ)