Nuo­ri Tae-seok (Lee Hyun-kyoon) kiertää ympä­ri kau­pun­kia tun­keu­tuen ih­mis­ten asun­toi­hin huo­ma­tes­saan näi­den ole­van mat­koil­la. Ek­syessään hie­nos­toa­lueel­le Tai-seok törmää pa­hoin­pi­del­tyyn nai­seen (Lee Seung-yeon). Sie­lun yh­tei­nen sä­vel löy­tyy vä­littömäs­ti. Mat­ka jat­kuu kak­si­pyöräi­sen selässä koh­ti uu­sia asun­to­ja.

Golf, rau­ta­kol­mo­nen, yh­distää mo­nel­la­kin ta­sol­la. Kah­den­kes­kei­nen kie­li löy­tyy eleistä, dia­lo­gia on vain ni­mek­si. Mys­ti­nen, ta­vat­to­man kek­se­liäs elo­ku­va pa­kot­taa ajat­te­le­maan sy­vem­pien tar­koi­tus­ten­sa perään, vaik­ka ku­val­li­sen kau­neu­den an­ta­ma vies­ti­kin on riittävä.

Ko­rea­lai­sen Kim Ki-du­kin täh­ti on lentä­nyt to­del­li­sen elo­ku­van fa­naa­tik­ko­jen ar­ki­pu­hees­sa tär­keim­pien te­kijöi­den jouk­koon. Rau­ta­kol­mo­ses­sa Kim osoit­taa to­del­li­sen rak­kau­den paik­kaan kat­so­mat­to­muu­den ja häm­mentää kat­so­jan sil­missä hyvän ja pa­han ra­ja­mai­ta. Hän näyttää kah­den tästä maail­mas­ta ulosjää­neen ih­mi­sen ha­lun elää omien muo­to­jen­sa mu­kai­ses­ti – pa­haa tar­koit­ta­mat­ta.

Kah­den näyt­te­lijän vä­li­nen tun­tei­den vuo­ro­pu­he­lu mah­dol­lis­tuu poik­keuk­sel­li­sis­ta olo­suh­teis­ta ja sat­tu­mis­ta, lepää poik­keuk­sel­li­sis­sa ti­lois­sa ja ympä­ristöissä. Lo­pul­ta Rau­ta­kol­mo­nen näyttää myös yh­teis­kun­tak­riit­ti­sen puo­len­sa. Po­lii­si- ja van­ki­la­lai­tos­ten toi­min­nas­sa ha­vai­taan sel­keitä va­jai­ta toi­min­ta­mal­le­ja. Vä­ki­val­lan kier­re laa­je­nee.