Uu­sin­ta­fil­ma­ti­soin­ti Ali­ce Wal­ke­rin sa­man­ni­mi­sestä ro­maa­nis­ta (1982) on ku­van­kau­nis pe­rio­di­ker­to­mus nyt mu­si­kaa­li­muo­dos­sa. Ko­reig­ra­fial­taan ins­pi­roi­tu­nut ja puit­teil­taan lu­moa­va elo­ku­va jää jok­seen­kin etäi­sek­si tul­kin­nak­si viiltävästä ta­ri­nas­taan.

Pin­ta on tässä kyllä my­kistäväs­ti koh­dal­laan ja mu­siik­ki­nu­me­rot ko­mei­ta it­sessään, mut­ta ko­ko­nai­suus jää ha­ja­nai­sek­si ja viit­teel­li­sek­si esi­tyk­sek­si. Huo­mio li­puu hätkäh­dyttävään ko­reog­ra­fiaan, jo­ka pyr­kii toi­mi­maan tun­tei­den tulk­ki­na kun taas näy­tel­lyt osiot näi­den vä­lissä jäävät ko­vin viit­teel­li­sik­si. Lip­pu­luu­kul­la elo­ku­va jäi pet­ty­myk­sek­si.