Kaikki alle kymmenvuotiaiset heinäpääläiskakarat katsoivat takuuvarmasti samat television seikkailusarjat ja -elokuvat, joita sitten seuraavan päivän välitunneilla leikittiin.
Kaikki alle kymmenvuotiaiset heinäpääläiskakarat katsoivat takuuvarmasti samat television seikkailusarjat ja -elokuvat, joita sitten seuraavan päivän välitunneilla leikittiin.
Zorron naamio vaikutti 1972 peräti 30 vuotta ensi-iltansakin jälkeen niin vahvasti, että improvisoimme äidinkielen tunnille pikakoosteen elokuvasta. Myöhemmin (ja nykyään) Brainless-rautalankabändissä vaikuttanut Raimo Iskulehto otti joko Tyrone Powerin tai Basil Rathbonen roolin. Maalasimme tussilla kapeat viikset, ja 1800-luvun alun säilää muistuttavat puumiekatkin löytyivät.
Seitsemänkymppinen sukulaismies taas syöksyi vastikään katsomaan yksin kotiteatteriini Zorron musta ruoska –halpista, joita tuotettiin tämän suurmenestyksen vanavedessä. Tällaista populaarikulttuurista hurmaa tuskin enää koetaan. Sellainen vaatisi niukkuutta, jota korvataan mielikuvituksella ja lukemalla. Kun sitten jotain komeaa näki omin silmin, se jätti lähtemättömät jäljet.
Nyttemmin voi vain hämmästellä, kuinka yksioikoisesti don Diego de Vega ottaa kaksoisroolinsa tyhmänä keikarina ja naamioituneena vapaustaistelijana ilman minkäänlaista psykologista pohdintaa.
Mutta henkilöhahmot toimivat. Universal-yhtiön Sherlock Holmesina kannuksensa ansainneen Basil Rathbonen kapteeni Esteban Pasquale on kuin ilmiselvä toisen maailmansodan huolestuttavin ihmistyyppi, eräänlainen SS-sadistin esikuva. Kokemustahan hänellä jo oli konnan roolista Michael Curtizin Robin Hoodin Guy of Gisbournena. Rathbone vakuuttaa konnana siinä missä Baker Streetin mestarisalapoliisina.
J. Edward Bromberg puolestaan tarjoaa tarvittavaa komiikkaa Pasqualen sätkynukkena toimivana pormestarina. Tyrone Powerin säteilevä hymy ja dandyn olemus luo hauskan vastakohdan hurjan naamiomiehen roolissa.
Rouben Mamoulianin ohjaus perustuu hahmon luojan Johnston McCulleyn tarinaan ”The Curse of Capistrano”, joka ilmestyi alun perin All-Storyssa 1919. Se on kuuluisa amerikkalainen pulp-lukemisto, jonka tähtihetki oli vuonna 1912 Tarzanin ensiesiintyminen. Zorro (eli kettu) kuvattiin ensimmäisen kerran jo 1920.
Mustavalkokuva näyttää aika usein kohinaiselta ja rakeiselta, mutta joka tapauksessa tätä on nautinto katsoa. Osa kohtauksista toistuu selvästi tarkemmin. Ääniraita soi selkeästi. Toisella levyllä on elokuvan tietokonevärjätty versio, joka näyttää odotuksia luonnollisemmalta, mutta ei tietystikään ole se suositeltava vaihtoehto. Ekstroihin on tallennettu 45 min. dokumentti Powerista ja kriitikko Richard Schickelin kommenttiraita. (PS)