Loo­per ot­taa mai­nion ot­teen ai­ka­mat­kai­luai­heis­ten elo­ku­vien par­haim­mis­tos­ta. Ai­ka­pa­ra­dok­sit luo­vat hel­pos­ti lap­sel­li­sia ase­tel­mia, mut­ta tällä ker­taa an­sat väis­tetään su­la­vas­ti.

A­se­tel­ma ei ni­mittäin ole osien­sa osal­ta mi­tenkään tuo­re, vaan se on koos­tet­tu kli­seistä. Ote­taan hie­man Ter­mi­naat­to­ria, jon­kin ver­ran 12 api­naa ja hyp­py­sel­li­nen tv-s­ci­fiä, jos­ta luo­daan ih­meen hyvä sit­ko. To­ki kat­so­ja pelkää mon­ta ker­taa pu­toa­van­sa rien­nos­ta, mut­ta niin vain tai­ta­vas­ti ta­ri­naa ku­do­taan.

Kak­si eri­tyis­mai­nin­taa: elo­ku­va on ku­vat­tu luo­vas­ti ja ää­ni­rai­taan­kin on pa­nos­tet­tu. Kaik­kein vai­kein­kin hal­li­taan eli lop­pu ei ole mikään mitään­sa­no­ma­ton lässäh­dys. Kai­ken hui­puk­si lop­pu­rat­kai­su on op­ti­mis­ti­nen. En­nen nä­kemätöntä, mil­teipä.