Do­me Ka­ru­kos­ki on fil­min­te­kijä­su­ku­pol­vem­me lah­jak­kain en­si­rak­kau­den ku­vaa­ja. Kiel­let­ty he­delmä jat­kaa Tyttö sinä olet täh­den ja Tum­mien per­hos­ten ko­din sel­viy­ty­mis­ta­ri­noi­ta, jois­sa viat­to­mat nuo­ret löytävät toi­sen­sa vas­tak­kai­sis­ta taus­tois­taan huo­li­mat­ta.

Kiel­let­ty he­delmä on jäl­leen mat­ka it­senäi­syy­teen, jo­ka mer­kit­see myös ir­tiot­toa tur­val­li­ses­ta tai ris­ti­rii­to­jen täyttämästä per­he­taus­tas­ta.

A­lek­si Bar­dyn kä­si­kir­joi­tuk­ses­sa les­ta­dio­lais­per­he vaih­tuu kau­pun­gin hou­ku­tuk­siin. Raa­kel ja Ma­ria eivät aio läh­teä py­syväs­ti, vain ko­keil­la, miltä me­no mais­tuu suo­jaa­van us­ko­vai­syh­teisön ul­ko­puo­lel­la.

Raa­ke­lin ja Ma­rian ci­ty­ret­ki muis­tut­taa ame­rik­ka­lai­sen Amish-yh­teisön ”­rumsp­rin­gaa”. Tässä tei­ni-iän vai­hees­sa amis­hit naut­ti­vat va­pau­des­ta il­man kiel­to­ja, tehdäk­seen sit­ten lop­puelämäk­seen va­lin­nan Ju­ma­lan­sa ja maail­mal­li­suu­den vä­lillä. Amis­hit kut­su­vat rumsp­rin­gaa pa­ho­lai­sen leik­ki­kentäk­si. Raa­kel ja Ma­ria­kin tietävät läh­tevänsä ”­syn­nin pessään”.

Ka­ru­kos­ki suh­tau­tuu les­ta­dio­lai­siin ymmärtäväs­ti. Su­vi­seu­ro­jen luo­ma yh­teisöl­li­syys ja us­kon­nol­lis­ten ti­lai­suuk­sien säännöl­li­syys ruok­ki­vat sekä ta­po­jen pe­riy­ty­mistä että sa­ma­nus­kois­ten pa­riu­tu­mis­ta tar­joa­mal­la koh­taa­mis­paik­ko­ja. Vah­vas­ti fil­missä on esillä myös yh­tei­sen pii­rin ah­das­mie­li­nen sul­keu­tu­mi­nen, kun selät kään­netään ja per­heenjä­sen tuo­mi­taan pa­la­maan hel­ve­tin tu­les­sa. Nuo­ria pai­men­ta­vat liik­keen isä­hah­mot ovat yhtä ai­kaa lii­kut­ta­via huo­len­pitä­jiä että uh­kaa­va var­tio­kaar­ti. Ka­ru­kos­ki peh­mentää pyöräi­le­vien us­ko­vai­sisän­tien ku­vaa hyvän­tah­toi­sel­la huu­mo­ril­la.

Raa­kel (Mar­jut Ma­ris­to) lä­he­tetään suo­je­lu­sen­ke­lik­si Hel­sin­kiin ka­ran­neen Ma­rian (A­man­da Pil­ke) perään. Ma­ria syök­syy nau­tin­toi­hin, suuk­koi­hin ja sii­de­riin, mut­ta ko­kei­luis­sa on omat vaa­ran­sa. Kait­si­ja Raa­kel tun­tee it­se­kin ve­toa maail­maan, poi­kiin ja elo­ku­viin.

E­lo­ku­va­teat­te­ri Dia­nas­sa ruot­sa­laisk­las­si­kon ää­rellä Raa­kel ko­kee herä­tyk­sen. Tyttö nä­kee elo­ku­vien rin­nak­kais­maail­man, jo­ka vies­tii jos­tain oman ar­jen ul­ko­puo­lel­ta. Ka­ru­kos­ken rin­nas­tus teat­te­riin tai­teen pyhättönä ei ole uu­si. Se toi­mii, kos­ka Mar­jut Ma­ris­tol­la on fil­mi­kas­vot, joi­ta ka­me­ra ra­kas­taa ja elo­ku­va ikuis­taa.

Toi­sin kuin Raa­kel, Ma­ria ei osaa pitää it­sestään kiin­ni. Py­ris­te­lyssä on sa­maa kou­ris­te­lua kuin Mol­len elo­ku­vas­sa Mil­ka. Mil­kan Ir­ma Hun­tus­ta Aman­da Pil­ke muis­tut­taa­kin kyp­syvässä elämännälässään.

Kiel­let­ty he­delmä kär­jistää pai­koin lii­kaa. Vä­lillä draa­mas­ta puut­tuu sy­tyk­keitä ja les­ta­dio­lai­suus kuih­tuu ku­lis­sik­si. Sisäi­nen krii­si val­ke­ni­si il­man ko­la­ria­kin. Äi­din (Tui­ja Töyräs) rii­pai­se­va hyväs­tijättö tyttä­rel­leen töksähtää lop­pu­ki­rouk­seen. Mut­ta lop­pu­silmäyk­set pysä­killä lu­nas­ta­vat pal­jon.

Raa­ke­lin ja To­nin (Joel Mä­ki­nen) viat­to­man­kiih­keä rak­kaus­ta­ri­na kos­ket­taa. Suur­per­heen tyttä­ren ja ai­noan lap­sen taus­tat, so­siaa­li­nen ku­hi­na ja in­tii­mi au­tius, joi­ta Raa­ke­lin ja To­nin ko­dit hen­kivät, yh­dis­tyvät kau­niis­sa koh­tauk­sis­sa, jois­sa nuor­ten kä­det tans­si­vat pan­to­mii­mia il­mas­sa, toi­siaan etäältä tun­nus­tel­len. Ka­ru­kos­ki ra­ken­taa siinä al­kuas­ke­lia pitkäl­le ja kau­niil­le ystä­vyy­del­le.

Pal­ki­tun Muu­ka­lai­sen ku­vaa­ja Tuo­mo Hut­ri tu­kee yh­tenäi­syy­den tee­maa värjä­tessään mai­se­man kuu­lai­siin si­nen sä­vyi­hin. As­ko Sahl­man on vai­kut­ta­van ai­to saar­naa­ja. Sydän­maan Sau­li Suonpää pus­sai­lee baa­rikärpä­senä. Em­ma Sa­lo­kos­ki lau­laa lo­puk­si Pek­ka St­ren­gin yö­lau­lun. (HB)