Kirk Douglas on 1960-luvun Rambo, Korean sodassa purppurasydämen ansainnut viimeinen kapinallinen cowboy, joka joutuu suihkukoneajalla pahaan kahnaukseen lain kanssa, mutta kokonaisuuteen nähden pienten syiden vuoksi.
Kirk Douglas on 1960-luvun Rambo, Korean sodassa purppurasydämen ansainnut viimeinen kapinallinen cowboy, joka joutuu suihkukoneajalla pahaan kahnaukseen lain kanssa, mutta kokonaisuuteen nähden pienten syiden vuoksi. Legendaarisen Dalton Trumbon käsikirjoitus perustui Edward Abbeyn romaaniin The Brave Cowboy (1956). Elokuvaa on hankala nähdä edellisen vuosikymmen McCarthy-vainojen tai seuraavan vuosikymmenen kansalaisoikeusaktivismin ohi. Se ei tosin juuri haittaa.
Hyvä taustakasti toimii. Walter Matthau on aiempien pahisrooliensa jälkeen lipunut paha-hyvä –akselille takaa-ajavana sheriffinä. George Kennedy osaa sadistisen poliisin roolinsa, ja Gena Rowlands uuden ajan itsenäisen naisen. Perhe on pahin –sarjan Archie Bunkerina kaikille tutuksi tullut Carrol O’Connor tylyilee rekkakuskina, jota tarvitaan loppukohtauksessa.
Trumbo oli lahjakkaimpia Hollywoodin skenaristeista, joka disponsa aikana pystyi työskentelemään likipitäen joka päivä pseudonymien suojista. Tämä lännenelokuva ajoittuu aikaan, jolloin hän oli työskennellyt parin vuoden ajan avoimesti. Juuri Kirk Douglas palkkasi hänet tekemään Spartacuksen käsikirjoitusta. Teema on sama ja ikiaikainen.
Tyylikäs, tosin hieman rakeinen mustavalkoinen Panavision-kuva. Vertikaaliset linjat väpättävät aliasing-ilmiön kourissa. Selkeä ääniraita. Jerry Goldsmithin sentimentaalinen musiikki muistuttaa seuraavan vuosikymmen Omega Manin soundtrackia. Jeesus-allegoria yhdistää. Ei ekstroja. (PS)