Toiseksi paras 007-elokuva.
Toiseksi paras 007-elokuva. Hienossa alkujaksossa sukelluspuvun alta löytyy valkoinen smokki. Se kuuluu populaarikulttuurisen historian visuaalisiin muistikuviin, joka teki aikalaiskatsojiin lähtemättömän vaikutuksen. Muihin kohokohtiin kuuluvat korttipelihuijaus Miamissa, Jill Mastersonin murha kultajauheella, veijareiden välinen golfottelu, uusi auto Aston Martin DB5 ihmeominaisuuksineen, Bondin pallien uhkaaminen lasersäteellä ja Fort Knoxin pienoismalli.
Turhasta vaatimattomuudesta ei voi syyttää: Sean Connery kellistää kolme naista 15 minuutissa. Conneryn lihaksi luomaa hahmoa tuetaan monin hienoin sivuroolein: itse vastapooli Kultasormi (taidolla dubattu saksalainen Gert Fröbe), paras bond-tyttö Pussy Galore (mitähän Honor Blackman tuumasi roolihahmonsa nimestä, vapaasti suomennettuna "Pimppiä yllinkyllin"?) ja ylimaallisen vahva turvamies Oddjob (Harold Sakata, uudessa tekstityksessä nimellä Hanslankari) tappavine silintereineen.
Juonesta viis, mutta kovin vaatimaton ei ole rikollisten suunnitelmakaan: Fort Knoxin kultavarastot pyritään saamaan radioaktiivisiksi, jolloin läntinen maailmantalous menisi sekaisin, kiinalaiset iloitsisivat 20 vuotta etuajassa ja pääkonnan kultavarantojen arvo kymmenkertaistuisi. Nykypäivänä se tarkoittaisi suurin piirtein sitä, että Sampo Pankki ottaisi huolekseen kaikkien muiden pankkien tietojärjestelmät.
Goldfinger hyötyi aikoinaan uudesta UE-versiosta aika vähän kuvansa osalta lukuun ottamatta kasvanutta kuva-alaa. BD tarjoaa tähän verrattuna halo-väpinää hieman vähemmän, mutta ero ei ole dramaattinen. Toisaalta trikkikuvat erottuvat kiusallisen selvästi. Ääni ei ole enää mono, mutta tulee edelleen aika keskitetysti keskikaiuttimesta. Muita kanavia käytetään sopivan säästeliäästi. Ääniraita toimii, mutta on aika hillitty. Toisaalta nyt ei kärsitä luonnottomista tilaefekteistä. Jälkiäänityksen ongelmat tulevat kuitenkin esille aiempaa selvemmin. Ekstroissa 87 min. dokumenttia, kaksi kommenttiraitaa, traileri, kolme tv-mainosta, neljä radiomainosta, 34 min. Conneryn radiohaastattelua ja kuvagalleria. (PS)