So­vi­nis­ti­nen pää­hen­kilö pettää vai­moaan toi­mis­to­tytön (K­ris­tii­na Hal­ko­la) kans­sa. Kor­keal­le kou­lu­tet­tu ko­tiäi­ti (mai­nio Lii­sa­mai­ja Laak­so­nen) tun­tee it­sensä kui­va­li­hak­si, ja ha­la­jaa muu­tos­ta.

Vaik­ka ky­se on ajan­ku­vas­ta, kaik­ki on oi­keas­taan nor­maa­lil­le kes­ki­luo­kan elämäl­le vie­ras­ta, osin yhä: Mum­min samp­pan­ja, Cor­vet­te, il­mai­nen vii­na. Vain Thai­maan mat­ka kuu­luu nor­maa­liin.

Vaik­ka Jörn Don­ner ei ol­lut mikään am­mat­tinäyt­te­lijä, hän mil­tei pe­see ko­ko muun am­mat­ti­kun­nan myyn­ti­joh­ta­ja Ju­ha Hol­min kyy­ni­sessä roo­lis­saan. Mie­hen mar­lowe­mai­nen pu­he­tyy­li ja ke­hon kie­li (kat­so, kuin­ka hän pitää tak­kia puo­lik­si har­teil­laan) ovat ihan jörn­don­ne­ria, ja läsnäo­lon ti­heys tun­tuu ää­rim­millään.

Mus­taa val­koi­sel­la sisältää Don­ne­rin elo­ku­vien ta­paan haus­ko­ja anek­doot­te­ja. Kris­tii­na Hau­ta­la lau­laa ”’Älä tal­laa nur­mi­koi­ta”. Su­le­vi Pel­to­la vi­lah­taa nuo­re­na pa­no­mie­henä. Myö­hem­min de­ma­rei­den vies­tintäst­ra­te­gi­na tun­net­tu Tuo­mas Harpf polt­taa pik­ku­po­jan in­nol­la tu­pak­kaa. Oh­jaa­ja Rai­ku Kem­pin poi­ka­na tämä suo­ras­taan eli ja nuk­kui stu­dios­sa, jon­ka nur­kas­ta hä­net kai­ke­ti pan­tiin mie­len­kiin­toi­seen si­vuo­saan.