1950-luvun topgun seuraa lentäjiä, jotka toisen maailmansodan jälkimainingeissa etsivät merkitystä elämälle ja kuolemalle.
1950-luvun topgun seuraa lentäjiä, jotka toisen maailmansodan jälkimainingeissa etsivät merkitystä elämälle ja kuolemalle. Mielenkiintoiseen historialliseen saumaan iskevä elokuva tyytyy kertomaan kuvankauniin tarinan, jonka kirjatuet — MS2 ja Korean sota — maistuvat tuoreilta, mutta draama näiden välillä jo muutamaan kertaan nähdyltä. Elokuva kuitenkin perustuu ilmeisen uskollisesti Jesse Brownin ja Thomas Hudnerin tositarinaan.
Kliseiden välistä avautuva tarina on lopulta kiinnostava, mutta sen käsittely auttamatta hieman aneemista ja karkeaotteista. Näyttämö vaihtelee komeasti lentotukialukselta ilmataisteluihin ja kotikentältä vihollislinjojen taakse, mutta tarinan imu jää puolitiehen jopa silloin kun miehet törmäävät Elizabeth Tayloriin Ranskan Rivieralla.
Tarinan tosipohjaa täytyy kunnioittaa, mutta elokuvana tämä maistuu poikien iltapäiväleikeistä napatulta. Kyseessä on lopulta viihdyttävä elokuva, josta haluaisi pitää enemmän. Myös tuoreesta "Top Gun: Maverick" -elokuvasta muistettavan Glen Powellin roolisuoritus jää tässä funktionaalisen kiiltokuvamaiselle tasolle, vaikka mies täyttääkin stereotyyppisen lentäjän raamit hyvin nyt jo toista kertaa.
Elokuva perustuu Adam Makosin kirjaan "Devotion: An Epic Story of Heroism, Friendship, and Sacrifice" (2014).
Komea kuva on hitusen turhan tumma välttääkseen aina kaikisssa tilanteissa lievän tukkoisuuden, mutta jälki on aina hyvää. Parhaimmillaan kuva on näpsäkän periodiuskottavaa ja upean läsnäoleva. Väritoisto on kylläisen lämmintä ja vuosikymmenten läpi uskottavasti säilynyttä.
Ääniraita luo miljöönsä uskottavasti ja elokuvamaisesti. Dialogi soi luontevasti ja eleettömän luonnollisesti.