Kun VHS voit­ti for­maat­ti­so­dan 1980-lu­vun alus­sa, har­va os­ti aluk­si omaa soi­tin­ta. Niitä vuok­rat­tiin vi­deo­vuok­raa­mois­ta elo­ku­vail­taa var­ten, mikä ny­kyään tun­tuu ai­ka hu­vit­ta­val­ta muis­tol­ta. Näi­den elo­ku­vail­to­jen ai­ka­na suu­rin­ta hen­kistä tus­kaa ai­heut­ti se, että jo­ku ka­ve­ri­po­ru­kas­ta ai­na ereh­tyi vuok­raa­maan jon­kun Ö-luo­kan, Co­na­nin me­nes­tystä li­po­van tu­si­na­tuot­teen. Iron­mas­ter on juu­ri täl­lai­nen.

Camp-il­mai­suun se pys­tyy tar­jo­tes­saan ai­ka­moi­sen ylittämättömän anak­ro­nis­min. Cro­mag­non-ai­ka­na tais­tel­laan api­naih­mi­siä vas­taan, ja kek­sitään me­tal­lin ta­ko­mi­nen sekä kar­kai­su. Kan­nes­sa ja va­li­kos­sa hyö­dyn­netään Co­nan, Bur­roughs ja War­ren -kan­sil­laan iko­nik­si nous­seen Frank Fra­zet­tan ku­via. Har­vi­nai­sen tö­kerös­ti jäl­kimmäi­sessä: se on suo­raan kop­sat­tu mes­ta­rin ruu­miin­ryöstäjä­tau­lus­ta.

Oh­jaa­ja Um­ber­to Len­zi tu­li tun­ne­tus­ti can­ni­baa­li­gen­ren merk­ki­teok­sis­ta The Man Fron Deep Ri­ver (1972) ja Can­ni­bal Fe­rox (1981), joi­hin ver­rat­tu­na Iron­mas­ter on kuin vau­van­kak­kaa su­kas­sa.