Terence Hillin elokuvat ovat Italian uunoelokuvia.
Terence Hillin (ja Bud Spencerin) elokuvat ovat Italian uunoelokuvia. Vaikka katsoja tietää kaksikon elokuvien olevan liki puhdasta roskaa, niitä voi ihmeen sujuvasti katsoa kömpelyyksille naureskellen. Korppikotkat odottavat on jopa tässäkin suhteessa erikoinen elokuva.
Suomalaiset levittäjät olivat 1970-luvun alussa rehellisiä nimetessään elokuvaa, sillä jenkeissä tämä meni puhtaasti Trinity-elokuvana, kun odottamaton suosio piti hyödyntää loppuun saakka. Sama eksploitatiivinen asenne on elokuvan teemassakin. Se kertoo 1800-luvun lopun Espanjasta, missä ahneet maanomistajat kuristavat köyhistä työläisistä viimeisiä hikipisaroita.
Marxin teesit ovat kuitenkin tulleet tutuksi, ja kovimman kapitalistin (Fernando Rey) yöunia vieviä vapaustaistelijoita aletaan listiä palkkamurhaajan (Terence Hill) avulla.
Elokuva kuvastaa hyvin 1970-luvun vaihteen kiivaan kommunistista vaihetta Italiassa ja miksei muuallakin. Tästä pystyttiin leipomaan viihdettä, aika karua sellaista, sillä maanomistajan mielivalta on sopivan mustavalkoinen aihe. Kaikki muut paitsi omistava luokka tietävät, kuka on paha ja kuka hyvä. Kansallehan näitä tehtiin. Antisankarin asetelma on kuitenkin rymistelyfarsseista tutuksi tulleelle Hillille perin eksistentiaalinen.
Ei-anamorfisen kuvan taso vaihtelee ihmeen hyvästä selvästi erilaisista printeistä kokoonkyhättyyn. Tunkkainen ääniraita. Ei ekstroja. Levyn takakansi valehtelee kestoa 17 min. liian pitkäksi. (PS)