Kam­bod­zan ve­rilöy­lyt ovat nous­seet jäl­leen ot­si­koi­hin puo­len vuo­si­sa­dan ta­kaa. Kauan unoh­duk­sis­sa ui­nail­lut kan­sa­kun­ta on pääs­syt tum­mal­la pai­ne­tuil­le ot­sik­ko­ri­veil­le — kuin­kas muu­ten kuin uu­sien selk­kaus­ten kaut­ta. Ovat­pa do­ku­men­tin­te­kijät­kin tuo­neet ta­pauk­sia esiin.

G­ra­ves wit­hout a Na­me muis­te­lee van­ho­ja. Ih­mi­sen pa­huus nos­te­taan esiin ai­ka­lais­haas­tat­te­lu­jen kaut­ta. Kyläläis­ten ja kau­pun­ki­lais­ten, pai­men­to­lais­ten ja por­va­rien yh­tee­no­tot tuo­vat edel­leen kyy­ne­len silmään, vä­rinän ää­neen.

Ni­mettö­minä hau­dat­tu­ja muis­te­taan maa­gi­sin me­noin. Ri­tuaa­lit tois­ta­vat it­seään. Vail­le hau­ta­jais­me­no­ja ja hau­ta­ki­viä jää­neet su­ku­lai­set saa­vat vih­doin huo­mion­sa. Län­si­maa­lai­sit­tain kat­sel­tu­na häm­mentä­vissä uh­ri­juh­lis­sa vii­pyillään vähän liian­kin kans­sa.

Kau­niis­ta ku­vis­ta ja ruu­dun­ta­kai­sis­ta tun­teis­ta ei vä­li­ty mitään. Ta­ri­naa ei kas­va­te­ta, jun­naa­va ku­va­ko­koel­ma ei poh­jaa kä­si­kir­joi­tuk­seen. Hi­das­tem­poi­nen muis­te­lo jättää pal­jon roik­ku­maan — herättämättä juu­ri­kaan ky­sy­myk­siä.

Te­ko­ru­nol­li­nen ker­to­jaää­ni upot­taa ko­ko­nai­suu­den hä­pei­lemättömään sen­ti­men­taa­li­suu­teen. Hen­kilö­koh­tais­ten ai­hei­den vä­littä­mi­nen kat­so­jal­le on elo­ku­van­teon vai­keim­pia osuuk­sia. Doc­Point 2019 -oh­jel­mis­toa. (VA)