Hyvän­tuu­li­sel­ta päiväu­nel­ta mais­tu­va draa­ma äi­distä (Su­san Sa­ran­don) ja tyttä­restä (Na­ta­lie Port­man), jot­ka muut­ta­vat pik­ku­kau­pun­gis­ta Be­ver­ly Hill­siin yk­si­no­maan äi­din po­si­tii­vi­sen elämä­na­sen­teen va­ras­sa. Suu­ria tyttä­rel­leen toi­vo­va äi­ti ja äi­distä pa­la­vas­ti eroon ha­lua­va tytär temp­pui­le­vat, ka­pi­noi­vat ja kas­va­vat yh­teen.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu Ste­ve Job­sin bio­lo­gi­sen sis­kon Mo­na Simp­so­nin sa­man­ni­mi­seen esi­kois­ro­maa­niin vuo­del­ta 1986. Ta­ri­nas­sa tun­tuu kai­ku­ja Mo­nan Simp­so­nin omas­ta elämästä, mut­ta kos­ket­ta­via yk­si­tyis­koh­tia ja viiltävää elämän­ma­kui­suut­ta lei­ka­taan lap­se­no­mai­sil­la toi­veil­la ja lau­peil­la si­vu­hah­moil­la sii­hen mal­liin, että ko­ko­nai­suus mais­tuu hat­ta­ral­ta. Useam­pi koh­taus on­nis­tuu kyllä ko­meas­ti, ja ta­ri­na ete­nee sut­ja­kas­ti, mut­ta ko­ko­nai­suus jää ha­ja­nai­sek­si pa­lak­si elämää ja unel­mia. Hyvä äi­ti-tytär-e­lo­ku­va.