Harva elokuva muuttaa yhteiskuntaa.
Harva elokuva muuttaa yhteiskuntaa. Varsinkaan suomalainen elokuva.
Risto Jarvan Kun taivas putoaa… muutti Suomen lainsäädäntöä. Se kuvasi sen verran kouriintuntuvalla tavalla aikansa skandaalilehdistön toimintatapoja, että Lex Hymyksi ristityllä lailla alettiin vaalia lehdistön etiikkaa. Meno siistiytyikin. Matti Vanhanen voi olla onnellinen, ettei hän toiminut 1970-luvun alun politiikassa.
Tämä kaikki ei kuitenkaan tee hyvää elokuvaa. Aikalaisarvostelut olivat kiitettäviä, ja klassikkokriittikko Pertti Lumirae nosti tämän jopa Jarvan siihenastisisten töiden joukosta parhaaksi. Pidän kuitenkin elokuvan rakennetta aavistuksen vanhanaikaisena. Päähenkilön, toimittaja Olli Meren yksinpuhelun varassa etenevä dramaturgia on lopulta yhtä helppo keino kuin nykypäivän tapa säästäväisyyssyistä rakentaa elokuva ”kadonneiden videonauhojen” varaan.
Se kuitenkin tästä tulee mieleen: onkohan nykypäivän insinööriopiskelijoilla juuri minkäänlaista yhteiskunnallista eetosta. Ainakin 1970-luvun vaihteessa oli. Ja alkaako heistä kukaan tehdä tiedostavia elokuvia?
Keskitason kuva ja ääni. Ei ekstroja (PS)