Nuo­ri­so­mys­tee­ri­ta­ri­noi­den ai­ka tai­si ol­la kuu­mim­mil­laan vii­mek­si 1980-lu­vul­la, mut­ta alaikäis­kes­kei­sel­le tie­teis­ta­ri­noin­nil­le on näemmä ti­laus­ta edel­leen­kin. Ja pus­kee­han tuo­ta toi­sen­lais­ta fan­ta­siaa ihan kan­kaal­le­kin as­ti. Me­nes­tystä voi jo­pa odot­taa. On­han oh­jaa­ja­kin Joe Dan­te, tuo la­jin­sa van­ha mes­ta­ri.

Uu­teen kau­pun­ki­pa­ha­seen äi­tinsä mu­ka­na muut­ta­neet vel­jek­set löytävät oma­ko­ti­ta­lon­sa kel­la­rin­lat­tias­ta lu­ki­tun luu­kun. Al­ta pal­jas­tuu poh­ja­ton kui­lu. Sitä sit­ten ih­me­tellään ihan naa­pu­rien ke­ra, jot­ta kylläpä on ih­meel­li­nen auk­ko meillä täällä. Ja auk­ko ei oli­si auk­ko eikä mikään, jos sieltä ei pus­ki­si po­ruk­kaa pi­hal­le. Naa­pu­rin herk­ku­lik­ka to­ki sot­keu­tuu van­hem­paan vel­jistä. Ai­nek­set kul­je­tel­la ta­ri­naa ovat siinä.