Lio­nel Whi­ten ro­maa­nin Ob­sess­sion (1962, suo­mek­si pa­ri vuot­ta myö­hem­min kios­ki­kir­ja­na Koh­ti pe­ri­ka­toa) poh­jal­ta teh­ty Kar­vat on suo­ma­lai­nen kult­tie­lo­ku­va, jon­ka DVD-jul­kai­sua odo­tet­tiin har­taas­ti.

Ai­nek­sia le­gen­daan riittää. Jean-Luc Go­dard te­ki Hul­lu Pier­rot (Pier­rot le Fou) –k­las­sik­kon­sa sa­man ta­ri­nan poh­jal­ta, elo­ku­val­le lätkäis­tiin K18-lei­ma ja krii­ti­kot tei­la­si­vat muu­ta­maa poik­keus­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta.

Vuo­si­kym­me­niä myö­hem­min tätä on hel­pom­pi ymmärtää har­vi­nai­se­na, ko­ti­mai­se­na kau­li­ten ja kääntäen teh­tynä pa­ro­dia­na, jo­ka on­nis­tuu hy­vin ku­vaa­maan vie­raan­tu­nei­ta ih­mi­siä, jot­ka pa­ke­ne­vat kar­vat ka­his­ten yh­teis­kun­taa kuin jah­dat­ta­vat metsän eläi­met.

Vähän ko­koil­lan elo­ku­via teh­nyt oh­jaa­ja Sep­po Huu­no­nen vas­ta­si 350 000 kat­so­jan hit­tie­lo­ku­vas­ta Lam­paan­syöjät, jo­ka oli hie­man aiem­min pääs­syt krii­ti­koi­den ham­pai­siin. Vas­taa­not­to oli si­ten odo­tet­tu, kun Kar­vat sisäl­si run­saas­ti pal­jas­ta pin­taa ja raa­kaa vä­ki­val­taa. Elo­ku­va teh­tiin kie­li pos­kel­la, mus­taa huu­mo­ria vil­jel­len. To­del­li­suus vää­ris­tyy kuin Da­vid Lync­hillä seu­raa­val­la vuo­si­kym­me­nellä. Sa­mal­la pys­tyt­tiin luo­maan van­ho­ja mykkä­fil­mejä muis­tut­ta­vaa fyy­sistä huu­mo­ria.

Le­gan­daa­ri­sia koh­tauk­sia ja ele­ment­tejä riittää: Hul­lu­jus­sin­sa kans­sa julk­kik­sek­si juu­ri nous­seen Ee­ki Man­te­reen alas­ton ruu­mis, Rit­va Ok­sa­sen ra­jut tan­got, Ou­lun klas­si­set ka­pa­kat (Z­hi­va­go, Al­bert, Seu­ra­huo­ne), Pa­ro­ni Paak­ku­nai­sen ryt­mikäs jazz ja Gert Roo­sen ani­moi­ma nenä­lii­na­ra­kas­te­lu.

Suo­ma­lais­ta kat­so­jaa hu­vit­taa eni­ten hil­litön 1970-lu­ku­lai­nen vii­na­not­to ja kar­vo­jen ihan­noin­ti. Tämä oli ai­kaa, jol­loin ”­bea­ver ru­led the world”, eivätkä nai­set saa­ti mie­het pyr­ki­neet kar­vois­taan eroon. Me­ta­fo­ra ih­mi­sen al­ku­kan­tai­suu­des­ta kan­taa si­ten mus­taa huu­mo­riaan ny­kypäivään.