Saturday Night Live -sketsistä alkunsa saaneet bluesveljekset Jake ja Elwood saavat tehtävän jumalalta pistää vanha bändinsä uudelleen kasaan ja pelastaa nuoruutensa poikakoti tuholta.
Saturday Night Live -sketsistä alkunsa saaneet bluesveljekset Jake ja Elwood (John Belushi ja Dan Aykoyd) saavat tehtävän jumalalta pistää vanha bändinsä uudelleen kasaan ja pelastaa nuoruutensa poikakoti tuholta. Elokuvana tämä on uskomaton montaasi musiointia, taka-ajokaahausta ja buddy-elokuvan hengailua, mutta jotenkin ihmeellisesti kokonaisuus toimii nikottelematta.
Ohjaaja John Landis halusi tehdä modernin musikaalin ja mukana onkin paitsi pitkä soittolista teemaan sopivia hittejä myös kaikenkirjava kattaus tarinaan istutettuja esityksiä ja jopa useampi osallistuva kustuvieras James Brownista Aretha Frankliniin ja Cab Callowaystä Ray Charlesiin. Kavalkadin mieleenpainuvien numero on lopulta yksinkertainen veto Rawhiden tunnussävelmästä punaniskabaarin kanaverkon läpi, mutta myös suuremmat spektaakkelit aina Cab Callowayn "Minnie the Moocher":iin huipentuen toimivat komeasti. Piste iin päälle on silti kujan juoksun överiksi vedetty finaali Lemmings-peliä muistuttavine SWAT-miehineen. Käsittämätön sekametelisoppa pysyy kasassa silkalla tahdonvoimalla.
Levy sisältää sekä elokuvan alkuperäisen teattereissa nähdyn version (133 min.) että jo aiemmin DVD:lläkin nähdyn pidennetyn version (148 min.). Pidennetty versio lisää paljon pieniä repliikkejä ja otoksia elokuvan varrelle, mutta huomattavimmin mukaan pääsee bluesmobiilin autotalli (joka oli kuulemma Akroydin mielestä auton tainomaisen suorituskyvyn syy), pidennetty "Minnie the Moocher" -numero, soittolistan saaminen kantribaarissa ja Elwoodin keppostelu liiman kanssa.
Hyvä kuva ei aina näytä kovin teräväpiirtoiselta, mutta jälki on vakaata ja monin paikoin ilahduttavan jäsentynyttä. Värit ovat nyt komean kylläiset, joskin muutamassa otoksessa ehkä kallellaan keltaiseen päin ja paikoin valkoinenkin menee hieman puhki. Musiikki soi erittäin hienosti ja dialogi toistuu säröittä, vaikka ääniraita onkin vain häviöllinen DTS-HD. Aretha Franklinin esitys hukkaa hieman huulisynkan, mutta ohjaaja kertoo syyn tähän ekstroissa, joten levyn viasta ei ole kyse.
Ekstroissa retrospektiivisiä making of -koosteita tekijöiden mietteistä ja elokuvan tekemisestä (56 min.), näitä hieman toistava kooste musiikista elokuvassa ja sen taustalla (15 min.) sekä John Belushin muistelua (10 min.). (IJ)